Kahdettatoista kertaa järjestettävä Sibelius-Akatemian jazz-osaston DIG.-festivaali polkaistiin eilen käyntiin Musiikkitalon Black Boxissa kun lavalle nousi tämän vuoden ulkomainen tähtivieras, kitaristi Mike Stern, joka nousi maailmanmaineeseen Miles Davisin orkesterissa 1980-luvun alussa. Sterniä säestivät bassossa hänen omasta bändistään Chris Minh Doky ja Sibiksen edustajina saksofonissa Joonatan Rautio ja rummuissa Jussi Lehtonen.

Mike Sternin astellessa lavalle ensimmäiseksi tuli mieleen toinen tänä vuonna Suomessa vieraillut saman ikäluokan jazzkitaravaikuttaja, vuoden Sterniä nuorempi Pat Metheny. Samankaltainen rento olemus, huumorintaju ja iloinen suhtautuminen soittamiseen – puhumattakaan ikävuosia uhmaavasta hiusten maksimoinnista. Peruskitarasoundikin oli samankaltainen lattean pehmeä.

Merkittävin ero soittajana paljastui heti avausbiisissä, joka oli Sternin kanssa samaan aikaan Milesin bändissä soittaneelle rumpali Al Fosterille sävelletty Blues for Al. Stern nimittäin paljon hanakammin palaa blues-pohjaisiin elementteihin ja hänen soitostaan kuulee blues-kepittelyn olevan selvästi sydäntä lähellä.

Näihin tendensseihin räväkästi vastapalloon pelasi illan suomalaistähdistä saksofonisti Joonatan Rautio, joka varsinkin setin alussa vältteli tarjottimella eteen tuotua helppoa blues-pohjaista sooloilua ja vetäisi vähän yllättävämmästä näkökulmasta. Lieni tarkoituksellinen temppu – keikan alkupuheessa jazzprofessori Jukkis Uotila nimittäin mainitsikin Raution pyrkimyksen yllättää Stern tänä iltana. Bändi oli ilmeisesti tässä kokoonpanossa treenannut yhdessä vain tovin ja Sternin biisejä oli etukäteen enemmänkin harjoiteltu kotimaisin voimin (Jazzpossu huom: korjasin tähän muualta saadun tiedon perusteella, että tälläkin kokoonpanolla oli kuitenkin edellisenä päivänä ehditty treenata). Kovalla ammattitaidolla vedettiin kuitenkin, eipä harjoituksen puutetta juuri huomannut muusta kun Raution kovasta kiireestä saapua oikeissa väleissä lavan sivusta mikrofonin ääreen sooloilemaan vuorollaan.

Raution seikkailullisempi näkemys oli vähän fifty-sixty – tuhlaajapojan kotiinpaluu normaaliin blues-pohjaiseen kehikkoon oli tervetullut, mutta toki paljon lisäpisteitä yllätyksellisyydestä – pitäähän improvisaatiossa poiketakin tavanomaisesta ja setti olisi helposti voinut lipsahtaa liian perusveivaamiseksi ilman tätä panosten korottamista. Näyttipä Sternkin yllättyneeltä ja arvosti kovasti suomalaisten soittotaitoja.

Sternin oman bändin basisti, tanskalais/vietnamilainen Chris Minh Doky, pysyi sen sijaan lestissä ja toimi ikäänkuin setin straight manina. Pystybassolla irtosi vähän perinteisempää jämäkkää soittoa ja sähköbassokitaralla puolestaan vahvasti Marcus Miller -henkistä tuhtia funk-namittelua – 80-luvun Miles-henkeä siis sielläkin.

Rumpujen takana vakuuttavan esityksen teki Sibiksen uusin lehtori Jussi Lehtonen. Jazzpossu on tehnyt havainnon, että Lehtosen soitto on parhaimmillaan miehen katsoessa intensiivisesti ja lähes vihaisesti oikealla puolellaan oleviin pelteihin takoessaan fillejä tai sooloja ja jos Lehtonen vielä innostuu vähän pomppimaan tuolillaan niin melko varmasti setin dynaaminen huippukohta on käsillä. Tätä puolta saatiin kuulla puolitoistatuntisessa setissä kiitettävän useasti ja kunnon rumputykittely oli kohdillaan.

Setin parasta antia oli neljän erilaisen soittajapersoonan selkeä erottuminen – kaikki toivat oman antinsa selkeästi kokonaisuuteen ja aidosti neljän taitavan muusikon yhteispelistä oli kysymys. Yleisöä erityisesti miellytti rehellinen blues/funk-revittely – erityisesti hyydyttävän kiintiöballadin jälkeen setin loppupuolella tullut funk-repäisy missä Minh Doky vetäisi uhkeimmat sähköbassosoundit poppailut kehiin sai aikaan yleisössä merkittävää pään nyökyttelyä ja muuta fiilistelyä.

Runsaat aplodit palkittiin nopeasti kahdellakin encorella – ihan lopuksi Jimi Hendrixin Red House, kuinkas muuten.

• Mike Stern, kitara
• Joonatan Rautio, saksofoni
• Chris Minh Doky, basso
• Jussi Lehtonen, rummut

DIG.-festivaali jatkuu Musiikkitalolla seuraavasti tällä viikolla:

Ke 29.10. klo 19, Black Box & Camerata: Elektro GT, Mika Kallio solo, Jarmo Saari Republic

Liput: 27,50 / 17,50 / 11,50 € (Lippupalvelu), 25 / 15 / 10 € (Musiikkitalon lipunmyynti)

To 30.10. klo 19, Black Box & Camerata: UMO meets Sibis, Teemu Viinikainen solo, jazzjamit.

Liput: 27,50 / 17,50 / 11,50 € (Lippupalvelu), 25 / 15 / 10 € (Musiikkitalon lipunmyynti)