Se ois sitten lokakuu loppu ja levyhyllylokakuu sen mukana. Teki hyvää sielulle käydä vähän aktiivisemmin fyysisiä levyjä läpi ihan kuuntelumielessä – välillä nimittäin hiipii mieleen epäily siitä, että liekö fyysisten levyjen jatkuvassa ostamisessa mitään järkeä kun jotkut LP:t jäävät kovin vähälle kuuntelulle. Tässä vielä viimeinen viisikko rakkaita vinyylejä.
27.10. Juhani Aaltonen & Otto Donner – Strings
70-luvun suomiklassikoiden uusintajulkaisut innoittivat ottamaan yhden kovimmista Love Recordsin jazz-julkaisuista. Sekä säveltäjä/tuottaja/trumpetisti Otto Donner että saksofonisti/huilisti Juhani Aaltonen ovat nimiä joide herroja joiden omissa nimissä julkaistujen levyjen pienehkö määrä suuresti aliarvioi heidän vaikutuksensa suomalaiseen jazziin ja musiikkiin muutenkin, joten tämä yhteislevy on siinäkin mielessä kulttuurihistoriallisesti merkittävä.
Donnerin sovitusten soundit ovat paikoitellen vähän vanhentuneen viihdeorkesterihenkiset, mutta Aaltosen hieno verevä soitto varmistaa että kokonaisuus on upea siivu jousin maustettua jazzia.
28.10. Ibrahim Electric – Rumours from Outer Space
Joojoo, levyhyllylokakuussa piti kuunnella vanhoja levyjä, mutta oli Ihan Pakko ™ kuunnella postiluukusta kolahtanutta kauan sitten ennakkotilattua uutta Ibrahim Electricciä heti ja oli se Sternin keikkakin että aika oli kortilla..
Huumorintajuinen ja vallaton tanskalaistrio on hyvässä iskussa hammond/kitara/rummut meininki toimii. Arvostelu tullee myöhemmin että ei vielä kertaa levystä sen enempää…
29.10. Frank Zappa – Apostrophe’
Creamin basistina parhaiten tunnettu Jack Bruce kuoli viime viikonloppuna 71 vuoden iässä. Bruce soitti myös useammalla mielenkiintoisella jazz-levyllä, mutta ainoa Jazzpossun LP-hyllyn levy jossa häntä kuullaan taitaa olla Frank Zappan Apostrophe’ ja siinäkin oikeastaan vain yhdellä biisillä. Mutta mikä biisi! Levyn nimibiisi on aivan mahtava jamittelu johon Jazzpossu ei varmaan koskaan kyllästy – muutenkin levy on vahvasti Zappan parasta kultakautta, tosin se alkupään “don’t eat the yellow snow” -huumori tuntuu vanhemmalla iällä aika kulahtaneelta. Musa kuitenkin toimii ja monilta osin levyn soundit ovat Zappan tuotannon ihan parhaasta päästä.
30.10. Chick Corea & Return to Forever – Light as a Feather
Chick Corean ensimmäisen, pehmeämmän ja latino-vaikutteisen Return to Foreverin toinen levy on ohittamattomia fuusiojazzin klassikoita. Syistä vähäisin ei ole sen päättävä biisi Spain joka on kohta jo 20 vuotta kuulunut Jazzpossun suosikkibiisien joukkoon.
Vähän pehmot soundithan levyllä on, mutta Spainin lisäksi on muitakin niin kovia biisejä kuten Captain Marvel ja 500 Miles High ettei voi kun fanittaa.
31.10. Jonas Kullhammar Quartet plays A Love Supreme
Mietin muutamia päiviä että minkä sitä valitsisi levyhyllylokakuun viimeiseksi levyksi. Teki mieli ottaa joku kaikkien aikojen suosikeista – vahvimmat ehdokkaat Milesin Bitches Brew ja John Coltranen A Love Supreme – mutta toisaalta halusin jotain vähän persoonallisempaa juuri omaa levyhyllyä kuvaavaa.
Noh, aika läheltä suosikkeja päädyin valitsemaan. Jonas Kullhammar Quartet plays A Love Supreme on alkuperäisen hengelle uskollinen kunnianosoitus – Kullhammarin soitossa kyllä muutenkin usein soi vahvana Coltrane-vaikute että sinänsä omalla tyylillä kuitenkin – mutta ruotsalaisnelikko vetää kuitenkin soolot sen verran persoonallisilla otteilla, että mistään liian läheisestä kopiosta ei ole kyse. Levy julkaistiin vain kymppituumaisena valkoisena vinyylinä joka myi erittäin nopeasti loppuun, suosittelen Coltranen ystäviä vahvasti poimimaan tämän omaan hyllyynsä sikäli jos tähän joskus törmää.