Pianisti Vijay Iyerin trion uusi levy vetää yhteen varsin erilaisia musiikillisia vaikutteita viime vuosien varrelta. Levyn nimi Break Stuff ei tässä ensisijaisesti ole kehotus rikkoa kamaa vaan ensisijaisesti tarkoitetaan breikkijuttuja – kyseessä siis nuo musiikin breakbeateille ja breakdancinginlle nimensä antaneet hetket joissa melodia jätetään pois ja vain rytmi jää jäljelle. Monen levyn biisin taustana onkin pelkistetty trioversio suuremmalle kokoonpanolle tehdystä sävellyksestä.
Vaikka levyn kappaleet ovat näistä lähtökohdista usein varsin pelkistettyjä, mutta silti levyllä on tumma ja raskaanoloinen tunnelma – jazzmusiikki on Iyerille triolle vakava juttu. ECM-pomo Manfred Eicherin tuottama levy on hartaudessaan kovin eri tuntuinen kuin tämän trion edellinen ACTille tehty Accelerando.
Break Stuff houkuttelee tarkkaavaiseen kuunteluun. ECM:n perinteiden mukaisesti levy kuulostaa erittäin hyvältä ja etenkin Marcus Gilmoren monipuolisen symbaalien käytön koristama srumputyöskentely palkitsee keskittyneen kuuntelun. Pitkä yli 70 minuutin kesto tekee tosin kokonaisuudesta raskaan etenkin kun ainakni Jazzpossun päähän levyltä jää vain muutama biisi erityisesti kaikumaan.
Päällimmäkisenä mieleen on jäänyt kohokohtana ensimmäinen biisi jonka etukäteen levyltä kuulin: minimal techno -tuottaja Robert Hoodille omistettu Hood joka on minimalismissaan väkevä näyte siitä mitä hienoimmillaan on moderni elektronisen musiikin vaikutteiden takaisinkytkentä akustisten soittimien maailmaan. Tätä osastoa toivoin levyllä olevan enemmänkin, mutta valitettavasti biisi jää ainoaksi kaltaisekseen.Toiseksi kohokohdaksi nousee Taking Flight joka nousee loppua kohti mahtavaksi Gilmoren rumpujen vetämäksi vahvan rytmin ilotulitukseksi – biisistä jää vahva fiilis että trio olisi levyä astetta hienompi elämys livenä.
Jazzin perintöä ei ole unohdettu – uudet tulkinnat levyllä saavat Thelonious Monkin Work, Kari Ikosenkin uudella levyllään versioima Countdown ja Billy Strayhornin viimeiseksi sävellykseksi jäänyt Blood Count. Ote on moderni, mutta kunnioitus historiaa kohtaan on vahva.
Iyer on tämän hetken seuratuimpia pianisteja modernin jazz-ilmaisun saralla eikä ihme – Break Stuff tuntuu paketilta joka alleviivaa että herra on tämän myös tiedostanut. Silti ehkä samaan pakettiin on tungettu tällä kertaa liikaakin eri puolia.
Äskettäin ilmestynyttä levyä myy kotimaisista tahoista tällä hetkellä Naxos Direct – saapunee aikanaan Digeliukseen ja Levykauppa Äxäänkin. Näytteitä voi kuunnella ECM:n sivuilta.
- Vijay Iyer, piano
- Stephan Crump, basso
- Marcus Gilmore, rummut