Itselleni saksofonisti Kamasi Washingtonin uusi ensilevy The Epic tuli täytenä yllätyksenä etukäteissinkun Miss Understanding muodossa – enpä ollut moista vähään aikaan kokenut, suorastaan massiiviselta kuulostava biisi jossa yhdistyi spiritual jazzin perinteiden vahva tuntemus oivalliseen nykyaikaiseen tuotantoon.

Sittemmin levy on noussut vuoden todennäköisesti Yhdysvaltojen hypetetyimmäksi jazz-levyksi. Washington on herättänyt aiemmin huomiota soittamalla runsaasti jazz-vaikutteita sisältäneillä Flying Lotuksen (Youre’ dead!) ja Kendrick Lamarin (To Pimp A Butterfly) hip-hop -levyillä ja The Epicin on julkaissut FlyLon Brainfeeder -levy-yhtiö, joten levy on laajalti noteerattu myös jazz-piirien ulkopuolella – paikoitellen levystä käytävässä keskustelussa musiikin ja hypen kommentointia onkin mahdoton erottaa.

Levynä kuitenkin The Epic onnistuu juurikin jazzin ehdoilla. Jos hip-hopin puolella Washington on vieraillut jazzin rajapintaa hyvin lähellä käyvissä projekteissa niin hip-hop vaikutteet loistavat poissaolollaan. Spiritual jazzin perinteet sen sijaan ovat vahvasti läsnä – heti ensimmäisen biisin Change of the Guard avaavat modaaliset soinnut todistavat että McCoy Tyneriä ja Coltranea on tullut kuunneltua.

Termi epic – eeppinen – on kärsinyt viime vuosina pahasta inflaatiosta kiitos Internetin kielenkäytön, mutta Washington tekee parhaansa, että levy olisi nimensä veroinen. Tripla-CD:llä on kestoa lähes kolme tuntia – 17 biisin keskimääräinen kesto noin 10 minuuttia – ja 6:n LP:n vinyyliversiostakin on jo huhuja. Bändistä löytyy kaksi basistia ja kosketinsoittajaa – sähköllä ja ilman – kaksi rumpalia, lyömäsoittaja kaksi muuta puhaltajaa Washingtonin lisäksi ja päälle vielä kuoro ja jousisektio – parhaimmillaan yksittäisen biisin esittäjälistasta löytyy yli 30 nimeä.

Överiä, mutta hyvin taitavasti toteutettua. Levy kuulostaa erittäin hyvältä eikä suurempaa ähkyä tule mittasuhteiltaan massiivisimmissakaan osioissa. Kuoro tuo levylle hienoa tunnelmaa – mieleen tulevat 60-luvun klassikot kuten Max Roachin It’s Time, Donald Byrdin A New Perspective ja Eddie Gale’s Ghetto Music. 

Pitkät biisit jättävät paljon tilaa sooloilulle. Suurimpana tähtenä loistaa Washington itse. Hänen tenorisaksofoninsa äänessä on vahva post-coltranelainen saarnamiehen julistuksen sävy venyen revittelyihin Coltranen Pharoah Sandersin ja Archie Sheppin kaltaisten seuraajien tapaan, mutta paikoitellen myös svengaavampaan jammailuun. Hyvin onnistuvat solisteina myös pianisti Cameron Graves ja trumpetisti Igmar Thomas.

Sähköisissä soittimissa basisti Stephen ‘Thundercat’ Bruner ja Brandon Coleman tuovat keitokseen hieman modernimpaa soundia – paikoin käydään hieman Snarky Puppyn ja Hiatus Kaiyoten kaltaisten modernien bilejazz-bändien reviirillä, mutta sivuosaan modernimmat sähkösoundit kuitenkin jäävät, vaikka Thundercat revittelee paikoin sooloissaan liukkaasti jopa sähkökitaristin asenteella. Jossain spiritual jazzin ja R&B:n välimaastossa ovat myös laulusolistit Patrice Quinn ja Dwight Trible joita käytetään levyllä varsin säästeliäästi neljällä biisillä.

Kolmituntiseksi järkäleeksi kokonaisuus toimii yllättävän hyvin – biisit ovat pitkiä, mutta eivät kuitenkaan liian tuskaisia kuunneltavia. Turnauskestävyyttä koko paketin kuuntelemiseen kuitenkin tarvitaan – paketin loppupuolella intensiteetti hieman laskee ja viimeisellä levyllä varsin imeläksi R&B:ksi muunnettu Cherokee ja varsin smoothi versio Claude Debussyn Clair de Lunesta herättävät jo epäuskoa että näinkö loppui menovesi kesken kaiken, mutta onneksi päätösbiisi The Messagessa tuo levyn ansaittuun komeaan päätökseen.

Believe the hype – näinkin kovatasoisena uusien jazzlevyjen vuotena The Epic kuuluu kyllä parhaimmistoon ja tekee sen tyylillä musiikin ehdoilla. Vahva suositus – etenkin spiritual jazz -meiningin ystäville suorastaan pakollista kuunneltavaa.

Fyysistä kolmen CD:n pakettia voi yrittää tilata Levykauppa Äxän kautta, mutta raportit maailmalta kertovat että levy on monin paikoin loppuun myyty joten 3-10:n arkipäivän toimitusaikaan kannattaa suhtautua varauksella. Fyysisten levyjen ja vinyyliversion saatavuutta odotellessa levyä voi kuunnella Spotifysta tai Youtubesta levy-yhtiön viralliselta tililtä.

• Kamasi Washington, tenorisaksofoni
• Thundercat, sähköbasso
• Miles Mosley, basso
• Ronald Bruner Jr., rummut
• Tony Austin, rummut
• Leon Mobley, lyömäsoittimet
• Cameron Graves, piano
• Brandon Coleman, koskettimet
• Ryan Porter, pasuuna
• Igmar Thomas, trumpetti
• Patrice Quinn, laulu
• Dwight Trible, laulu
• + jousisektio
• +kuoro