Niin se on tämäkin alkukesä kulunut nopeasti kesäilmoja odotellessa – tässähän alkaa olla jo Pori Jazzit käsillä. Tämän vuoden festarin legendaarisin hahmo on saksofonisti-säveltäjä Wayne Shorter joka kuuluu eittämättä 60- ja 70-lukujen jazzin raskaimpaan sarjaan. Shorterin 60-luvun sävellykset ovat keskiössä huhtikuussa julkaistulla Riitta Paakki Trion levyllä Characters joten mikäpä parempi tapa paneutua sävellysten syvimpään olemukseen kun vertailevasti kuuntelemalla Paakin sovituksia ja biisien kanonisia levytyksiä.

Moisen puuhan tueksi tein soittolistan, jonka voitte laittaa itsekin soimaan tästä näin:

Mukaan valikoituneet sävellykset ovat Shorterin Blue Note -kaudelta  – varhaisin sävellys on Shorterin Art Blakeyn bändissä ollessa 1962  Caravan –levylle ensimmäistä kertaa levytetty This is for Albert ja viimeisin vuoden 1967 Schizophrenia-levyn Miyako. Lyhyt aika vuosissa mitattuna, mutta jazzin historiassa sitäkin merkittävämpi ja hyvin dokumentoitu – kiitos Blue Noten ja muiden ajan levy-yhtiöiden tiukan julkaisutahdin. Tähän kuuden vuoden jaksoon mahtuu Shorterin omalla nimellä julkaistuja levyjä kymmenen, puhumattakaan seitsemästä levytyksestä Art Blakeyn bändissä ja viidestä Miles Davisin kuuluisassa kvintetissä…

Paakin sovitukset ovat vuoroin lähellä alkuperäisten 60-lukulaista post-bop henkeä jossa jazz vielä rytmillisesti svengasi perinteiseen tapaan mutta uudemmat vaikutteet avant-gardesta, free jazzista ja modaalisuudesta toivat oman modernin mausteensa ja paikoin varsin seikkailullisia.

Poikkeuksellisessa päässä Wild Flower soitetaan Erik Satien Gymnopedie-tyyliin – rohkea veto joka voisi jäädä pelkäksi erikoisuutta tavoittelevaksi sirkustempuksi, mutta ainakin Jazzpossun korviin osoittautunut yllättävän toimivaksi ratkaisuksi. Hyvin toimii toinenkin vahva irtiotto alkuperäisen sävellyksen hengestä ja jazzin ominaisista tyyleistä – Yes or No tulkinnan afrikkalaishenkisissä rytmeissä rytmipari Antti Lötjönen bassossa ja Jaska Lukkarinen rummuissa pääsevät herkuttelevasti jammailemaan.

Perinteisempikin pianotrio jazz kokeneelta kolmikolta toki kulkee. Viime aikoina on tullut ihasteltua Jaska Lukkarisen hyviä otteita perinteisemmän jazzmateriaalin parissa ja Jaskan tyylikkäästä rumpujensoitosta pääsee tälläkin levyllä nauttimaan. Erityisesti Pinocchion soolojen herkullinen pianon ja rumpujen vuoropuhelu tavoittaa jamihenkistä jazzherkuttelua parhaimmillaan.

Levyä ei malta olla vertaamatta samoihin aikoihin ilmestyneeseen Jukkis Uotilan Herbie Hancock -tribuuttiin – sen verran samoilla vesillä liikutaan. Jos Uotilan levy oli puhtaampi kunnianosoitus joka kaikui vahvasti alkuperäisten sävellysten hienoutta niin Paakin levy on persoonallisempi – sovitukset ovat suuremmassa osassa ja trion muusiokiden omat äänet ovat vahvemmin esillä.

Uutta levyä myyvät LP-muodossa Digelius ja Levykauppa Äx.

Wayne Shorter Pori Jazzeilla torstaina 16.7. 

Riitta Paakki Trio lokakuussa Jazzliiton kiertueella Suomessa seuraavasti:

• 13.10. Savonlinna
• 15.10. Oulu
• 16.10. Joensuu
• 17.10. Viitasaari
• 22.10. Helsinki
• 23.10. Turku
• 24.10. Pori

• Riitta Paakki, piano
• Antti Lötjönen, basso
• Jaska Lukkarinen, rummut