Semmoiset olivat Pori Jazzit tänä vuonna – itse pääsin paikalle siis kolmena päivänä ja oli siinäkin jo tuhti jazzpaketti ja paljon jäi kuulemattakin. Tässä kootusti mietteitä tämän vuoden festareista näin pölyn laskeuduttua.

Kuulemastani musiikista kirjoitin jo aiemmin, joten keskitytään tässä jutussa yleisiin asioihin. Musiikista voit lukea näistä jutuista:

• Torstai: Teddy’s West Coasters, Juhani Aaltonen Quartet, Mikko Innanen & Innkvisitio, Stanley Clarke Band, Wayne Shorter Quartet, Marius Neset, Cafe Jazzin jamit
• Perjantai: Timo Lassy Band, Elektro GT, Verneri Pohjola Quartet, GoGo Penguin, Kahden Miehen Galaksi, Miguel Zenón Quartet, Ambrose Akinmusire Quartet
• Lauantai: Vijay Iyer Trio

Muusta netin tarjonnasta nostettakoon esille joka vuosi Pori Jazzin kiitettävän laajasti raportoivan Jazzrytmit -nettilehden 27 festarien tarjontaa käsitelleen jutun sarja ja tämä Tajukankaan kutojan erinomaisen sympaattinen sarjis feat. Mopo.

Ohjelmistosta

Jazzdiggarin näkökulmasta Kirjurinluodon ohjelmisto oli mainiosti koottu – kovimpia kotimaisia, eläviä legendoja ja kiinnostavia uusia nimiä aika laajalla skaalalla. Kirjurinluotoon keskittyminen toimii pääkaupunkiseutulaiselle joukkoliikenteen suosijalle hyvin – tuhdit koko päivän kattaukset luovat suuren tapahtuman tuntua joka tekee festivaalin paljon kiinnostavammaksi kuin vuosina jolloin jazztarjonta oli jaettu laajemmalle sektorille ja edusti Kirjurilla vain pientä osaa ohelmistosta.

Kuten Uusitorppa kirjoitti Hesarissa kotimaisen jazzin kärkinimet saivat tyytyä hieman heikkoihin soittoaikoihin – Timo Lassy ja Verneri Pohjola erityisesti toimisivat hyvin loppupäivän tunnelman nostattajina. Kotimaisten huippujen kohtelu Suomen kansainvälisillä jazzfestivaaleilla toisen luokan kansalaisina tuntuu muutenkin olevan melko yleinen ilmiö – myös Tampere Jazz Happeningissa ja Espoon April Jazzeilla on joinakin vuosina tuntunut suomalainen jazz jäävän liikaa varjoon. Nykypäivänä kun jazzissa on enää todella harvoja kansainvälisiä tähtiä Lassyn ja Pohjolan kaltaiset nimet ovat ehdottomasti yleisön joukossa niitä tunnetuimpia ja tämän voisi hyödyntää paremmin.

Suurin väliinputoaja oli Teatterilava ja erityisesti sen puheohjelma jonka aiheet (Jazzin tila ja tulevaisuus, Vuoden taiteilija Antti Lötjönen ja Jyrki Kankaan, Reiska Laineen ja Porin entisen kaupunginjohtaja Heikki Kosken muistot festarien 50 vuotisen historian varrelta) olisivat olleet jazzväelle kiinnostavampia  kuin päälavan isoja tähtiä kuuntelemaan tulleita, mutta ne menivät kokonaan päällekäin kiinnostavien ulkomaisten jazzvieraiden päälle joten jäivät ainakin minulta täysin väliin.

Kirjurinluodon lavat ja palvelut

Tänä vuonna Kirjurinluodolla oli melko puhtaasti kahdet festarit – Lokkilava ja Tedin teltta vuorottelevine käytännössä tauottomine ohjelmistoineen piti jazzia kuuntelemaan tulleen väen tiiviisti omalla puolellaan ja päälavalla oli sitten oma meininkinsä. Toimi jazzdiggarille oikein hyvin, mitä nyt Teatterilava jäi nyt väliinputoajan asemaan – sanoisin selkeästi paremmaksi ratkaisuksi kuin edellisen vuoden päälavan viereinen pikkulava ja Lokkilava yksinäisenä etäpisteenä.

Lokkilavan ympäristöstä löytyi myös kaikki tarpeelliset palvelut ja erityisesti ruoka- ja juomapuoli toimi lähes moitteettomasti ja ravintoa sai ilman jonottelua kuuloetäisyydellä livemusiikista käytännössä koko ajan.

Uusi Tedin teltta haki vielä hieman ehkä muotoaan. Telttaan sisääntulo ja jako anniskelu ja ei-anniskelu alueeseen oli hieman harhaanjohtava – en ollut ainoa joka meni aidatulle anniskelualueelle luullen sen oleva teltan pääsisäänkäynti huomatakseen vain, että lavan lähelle pääsi itseasiassa teltan sivusta vain nurmikolta kiertäen.

Viime vuonnakin ongelmana ollut päälavan äänten häiritsevä kantautuminen Lokkilavan katsomoon häiritsi taas paikoin – erityisesti Verneri Pohjolan setin ensimmäinen puolisko sekoittui varsin kovaa päälavalla soittaneen Asan ääniin. Toistuvasti myös kahden vastakkaisen lavan soundcheckit aiheuttivat muutaman minuutin häiriöitä.

Ilmeisesti tätä ongelmaa oli ohjelmistossa yritetty hallita sijoittamalla päälavan keikat suojatumman Tedin teltan kanssa päällekkäin, mutta perjantaina heti alusta alkaen teltan ja Lokkilavan aikataulut heittivät ja settien jatkuessa aina välittömästi edellisen perään vuorotellen aikataulua ei saatu päivän mittaan korjattua vaan jokainen viivästys kasaantui edellisten päälle.

Kaiken kaikkiaan lyhyt 10-15 minuutin tauko teltan ja Lokkilavan settien välissä missä yleisö olisi kerinnyt paremmin siirtyä lavalta toiselle ja soundcheckit olisi voitu hoitaa toisten settiä häiritsemättä olisi voinut tehdä hyvää.

Kirjurinluodon ulkopuolella

Tällä kertaa ainoa pitempi kosketus festarien toimintaan oli torstain Cafe Jazzin perinteiset jamit. Hieno tunnelma ja mahtava juttu että jameja järjestetään koko viikon ajan joka ilta aamuyöhön asti, mutta paikkana Cafe Jazz on aika pieni – toinenkin jatkopaikka illaksi Kirjurinluodon ulkopuolella voisi olla paikallaan.

Jazzkadun reilun viikon ohjelmisto näytti sinänsä hyvältä katsaukselta suomalaiseen jazziin vaikka suurimmat tähdet sitten olivatkin Kirjurinluodon puolella. Ohjelmisto on kuitenkin vähän liian ohkainen että koko viikon reissua viitsisi tehdä sen takia. Jazzkadun ihmeellinen jazziin liittymätön rihkamatarjonta on melko luotaantyöntävää, mutta sen päähän tehty kunnollinen Jazz Street Stage -lava näytti ainakin joen toiselta puolelta ihan asialliselta.

Kokonaisuus

Kaiken kaikkiaan viisikymppinen Pori Jazz on mielestäni ehdottomasti mainettaan parempi jazzfestivaali – ulkoisesti median ja ihmisten huomio keskittyy toki päälavan muuhun musiikkiin, mutta jazztarjontaa on kyllä yllinkyllin paatuneimmankin jazzdiggarin tarpeisiin.

Järjestelyissä on vielä muutamia ongelmakohtia, mutta yleisesti ottaen hommat on hoidettu kuitenkin hyvin ja viime vuodesta konseptia oli parannettu – Lokkilavan uusi tuleminen on ehdottomasti ollut hieno juttu ja tuntuu siltä että parempaan ollaan vielä menossa.