Jeff “Tain” Watts with Finnish Friends
Sibelius Akatemian jazzin aineryhmän vuosittainen DIG. festivaali käynnistyi eilen Musiikkitalon Black Boxissa. Tarjonnan avasi rumpalivieras Jeff “Tain” Watts, joka kuuluu nykypäivän amerikkalaisen mainstream jazzin nimekkäimpiin rumpaleihin ja tunnetaan erityisesti pitkästä yhteistyöstä Branford Marsaliksen kanssa. Wattsin kanssa esiintyi kotimaista Sibiksen alumnien kermaa: saksofonissa Joonatan Rautio, pianossa Aki Rissanen ja bassossa Antti Lötjönen.
Ohjelmistossa oli Wattsin omia sävellyksiä joista useimmat olivat omistettu Wattsille tärkeille ihmisille ja tapahtumille kuten omalle äidille, Pittsburghilaiselle näytelmäkirjailija August Wilsonille, James Brownille, New Orleansia riepotelleelle hurrikaani Katrinalle, Elvin Jonesille ja alkuun vetäisty sovitus Thelonious Monkin klassikosta Brilliant Corners.
Watts soitti lähes funk-rumpalin jämäkkyydellä, vaihdokset svengistä toiseen sujuivat terävästi ja rytmiikka pelasi niinkun kokeneelta ammattimieheltä voisi odottaa. Viime päivinä on tullut itsekin taas rumpuja taottua Rockway-opiskeluprojektin myötä ja tuo tiettyä nöyryyttä mukavasti nähdä ja kuulla miten homma mestarilta sujuu.
Wattsin lyyrisemmät sävellykset soveltuivat oivallisesti erityisesti pianisti Aki Rissaselle joka oli erityisesti Of August Moon -biisissä aivan elementissään – olisi voinut vaikka uskoa että sävellys olisi ollut Akin omasta kynästä tai hänelle tehty.
Hyvää suomalaista osaamista kuultiin myös Rautiolta joka pääsi näyttämään monipuolisesti teknistä osaamistaan ja Lötjöseltä joka pisti Jonesin’ –biisin pitemmän soolotilan hyvään käyttöön.
Pientä “kertakäyttökokoonpanon” makua setissä oli – ei ollut sellaista hioutuneen yhteissoiton taikaa jota pitempään yhdessä soittaneissa porukoissa muodostuu – mutta oiva avauslaukaus jossa moderni amerikkalainen tyyli ja suomalainen näkökulma jazziin löivät kättä.
- Joonatan Rautio, saksofoni
- Aki Rissanen, piano
- Antti Lötjönen, basso
- Jeff “Tain” Watts, rummut
Chico Pinheiro Group
Illan toisena settinä saatiin kuulla siivu brasilialaista rytmiikkaa kitaristi Chico Pinheiron bändiltä. Musiikissa oli myöhempien sukupolvien fuusion, jazzin perinteiden ja latinalaisen rytmiikan synteesin makua – soitto oli puhdasta, taidokasta ja liukasta kuin 80-luvun fuusiossa, vähän Pat Metheny tuli paikoin jostain syystä mieleen, mutta latinalaisen musiikin vaikutteet ja perinteisemmän jazzin rakenteet lievensivät liiallista teflonin makua. Pinheiro oli ehdottomasti kova kitaristi jolla oli tyylit hallussa lattarista jazziin blues maustein laajasti. Vähän ehkä kuitenkin mentiin paikoin liikaa taidoilla briljeerauksen ja kikkailun ehdoilla – Jazzpossun makuun brasilialaisessa musiikissa parhaimmillaan on vahvasti inhimillisyys läsnä ja nyt rosoja ei juuri ollut.
Yleisesti ottaen bändin soundin parasta antia oli Pinheiron ja pianisti Helio Alves‘n hieno yhteispeli – kitara ja piano eivät aina toimi yhdessä mutta tämän kaksikon soittoa oli ilo seurata, kommunikaatio ja soundit toimivat herkullisesti.
Varsinaisen setin päätteeksi bändi täräytti yhden aivan helmen fuusiorevittelyn jossa rumpali Rafael Barata pääsi kunnolla irti jonka vastustamattomasti svengaavaa meininikiä olisi ehdottomasti kaivannut settiin enemmän. Jos olisi ollut setillinen tuollaista tykittelyä (Pinheiron ja Alvesin duo-herkistelyn olisi voinut hengähdystauoksi toki jättää) niin keikka olisi ollut aivan ilmiömäinen – pisti miettimään että kun kerran soittotaidoissa löytyy niinkuin tällä porukalla niin miksei soittaisi vain niitä hyviä biisejä.
- Chico Pinheiro, kitara ja laulu
- Helio Alves, piano
- Scott Thompson, basso
- Rafael Barata, rummut
DIG. jatkuu tänään ja huomenna seuraavasti:
- 16.10. 19:00 – Musiikkitalo Black Box – Walter Smith III Quartet & LSD (Lindborg/Landin/Daniel)
- 17.19. 19:00 – Musiikkitalo Black Box – Fast Company (Bergonzzi, Calderazzo, Åman, Uotila)
- 17.19. 21:00 – Koko Jazz Club – Päätösjamit