Tämän vuoden Viapori Jazzin ohjelmiston avasi Jukka Perko Hurmio 2016 Suomenlinnan loppukesäisessä illassa kahdella konsertilla alkuperäisen yhden konsertin myytyä loppuun nopeasti.
Suomalaisessa jazz-kentässä Perko on vuosien varrella ollut monessa mukana. Suurelle yleisölle tutuimpia puolia on Perkon asema tietynlaisena salonkikelpoisen suomijazzin keulakuvana joka on ruumillistunut niin lukuisina esiintymisinä Linnan juhlissa kuin suositutuina virsitulkintoina. Merkittävä virstanpylväs tällä saralla oli vuosituhannen vaihteen alkuperäinen Hurmio-orkesteri joka tulkitsi Olavi Virran tunnetuksi tekemää musiikkia ja julkaisi hittilevyn Music of Olavi Virta.
Suurelle yleisölle näkymättömämpi, mutta hyvin tärkeä Perkon rooleista on monivuotinen pesti Viapori Jazzin taiteellisena johtajana. Festivaalin pääpaino on tämän päivän suomalaisella jazzilla ja erityisesti uusien projektien kantaesityksiä Suomenlinnassa on kuultu paljon – monet projekteista ovat myös jääneet elämään pitemmäksikin aikaa.
Avausiltana esiteltiin yleisölle siis näiden puolten kohtaamisena uusi näkemys Hurmio-konseptista. AIemmasta kokoonpanosta mukana on Perkon lisäksi rumpali Teppo Mäkynen, uusina kasvoina baritonisaksofonissa Ville Vannemaa, pasuunassa Kasperi Sarikoski ja bassossa Antti Lötjönen.
Niinkuin suomalaista jazzia aktiivisesti seuranneet voivat havaita niin tässähän on itseasiassa koossa kolme vuotta sitten Viapori Jazzeilla esiintynyt ja viime vuonna kahden irrallisen levyn kokonaisuuden julkaissut Teddy’s West Coasters vailla trumpetteja ja tuubaa – yhteissoitosta on siis viime vuosilta herroilla kokemusta.
Rentoa west coast cool -henkeä voi tässäkin kokoonpanossa kuulla, mutta tuttujen sävelmien kautta viitekehys on varsin erilainen – vähän kuin kotimainen Lars Gullin/Arne Domnérus -juttu jota ei ehkä aikoinaan Suomessa kunnolla ollut, mutta onneksi nyt on. Hurmio 2016 tuntuu vähemmän retrolta ja enemmän suomalaisen jazzin kudoksesta puuttuneelta langalta.
Edellisen Hurmion levytetystä ohjelmistosta oli mukana yhtyeen nimikappale, muuten ohjelmistoa oli uusittu hieman nuoremmallekin yleisölle tutumpaan suuntaan – ainakin itselle Music of Olavi Virta -levy jäi paikoin hieman etäiseksi alkuperäisten tulkintojen ollessa vähemmän selkäytimessä. Oiva kavalkadi tuttuja klassikoita: oli ainakin Metsäkukkia, Siks oon mä suruinen, Tulisuudelma, Poika Varjoiselta kujalta ja encorena Muista minua/Kultainen nuoruus.
Yhteissoitto kokemukselle on kysyntää, paljon nojaa eturivin “veljessarjan” keskinäiseen kommunikaatioon ja telepatiaan. On vuorovastuita, toisiinsa lomittuvia linjoja ja herkullisia harmonioita. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta hengessä puhalsivat nämä muskettisoturit – yksilösuorituksiin tai irtiottoihin ei juuri eturivissä lähdetty. Illan toisessa setissä ainakin vielä jäi rutinoitumista ja kunnon kilvoittelua vähän kaipaamaan – toivottavasti kokoonpano jatkaa yhdessäsoittoa, tässä on vielä hekumallisempaankin tunnelmaan aineksia- on hyvinkin.
Vaan on oleellinen rytmikaksikkokin ja monissa liemissä haudutettu Lötjönen-Mäkynen duo on tunnetusti sillä saralla tämän hetken kotimaista kärkeä. Pitkälti tämän kaksikon omana showcasena toimi nopeatempoinen Tulisuudelma jossa Lötjönen sai hoitaa ripeän melodialinjan ja Mäkynen soitti pitkän herkullisen ja huumorintajuisenkin soolon jossa piisasi hyväntuulista sutinaa.
- Jukka Perko – alttosaksofoni
- Ville Vannemaa – baritonisaksofoni
- Kasperi Sarikoski – pasuuna
- Antti Lötjönen – basso
- Teppo Mäkynen – rummut
Viapori Jazz jatkuu Suomenlinnan maisemissa lauantaihin – lisätietoja ohjelmistosta löytyy festivaalin sivuilta.