Göteborgissa vaikuttavan pianisti Joona Toivasen uusi soololevy Lone Room jatkaa edellisen Polaritiesin tunnelmissa. Pelkistettyä kaunista minimalismia – herkkää ja hiljaista musiikkia tunnelmointiin.

Perinteiseen jazzpianon kuvastoon pidetään etäisyyttä, mutta on sitäkin. Avauskappaleessa Impromptu voi havaita ripauksen Bill Evansia, levyn päättävässä Whale Songissa ehkä hieman Paul Bleytä melodisimmillaan, paikoin mieleen tulee Keith Jarrett – erityisesti mieleen palas Jarrettin G.I. Gurdjieff: Sacred Hymns –levy joka aikoinaan oli ihan ensimmäinen Keith Jarrett -levy jonka satuin kuulemaan sen kirjastosta summanmutikassa lainattuani.

Akustisen pianon perinteistä äänimaailmaa laajennetaan onnistuneesti muutamissa kappaleissa – Lowlands ja Highlands kappaleissa perinteisen pianon ääneen lomittuu pientä mikrotonaalista värinää tuovia gamelan-musiikin tai kirkonkellot mieleen tuovia säveliä – erittäin toimivaa mystiikkaa. Whale Songissa pianon kielet resonoivat aavemaisen äänen kanssa joka tuo elävästi nimessä mainitun valaiden laulun mieleen.

Levy on hieno hitaasti kaartuva kokonaisuus joka tuntuu etenevän hyvin luontevasti tyydyttävään loppuun asti, lopussa minimalistisesta pohdiskelusta kasvaa vahvaa toiveikkuutta. Toivasen kärsivällisyys riittää ehjään kokonaisuuteen jossa mitään ei ole liikaa.

Uutta levyä myyvät Digelius ja Levykauppa Äx.

Joona Toivanen esiintyy levyn julkaisun tiimoilta Suomessa huomenna tiistaina 27.9. jaZZanti-konsertissa Helsingissä Laulumiehissä kello 19 ja 29.9. Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa kello 19.

• Joona Toivanen – piano