Oululaiskitaristi Heikki Ruokangas on ollut tänä vuonna tuottelias – keväällä ilmestyi soololevy Monologues ja kesällä myös triolevy Ruokangas-Estola-Roland jossa Ruokankaan ohella soittavat rumpali Olli Estola ja tanskalaisbasisti Jakob Roland. Levyn julkaisun tiimoilla trio nähtiin Suomessa myös pienellä kiertueella.

Triomuodossakin Ruokankaan musiikissa on samaa intiimiyttä ja rosoista käsin tehdyn ja puukolla vuollun tuntua. Avausraita Boat Voyage alkaa hillityissä tunnelmissa kunnes sähköisen särähtelyn kautta potkaistaan särö päälle, ei missään machoilumielessä vaan tietty etsinnän tuntu säilyy. Ruokankaan kitarasta lähtee monia ääniä – Grip De Sipillä jopa sellaista Pat Metheny-henkistä kitarasyntsasoundia, tässä kontekstissa tosin tämä vähän kelmun makuinen soundivalinta tuntuu tosin hieman hämmentävältä tässä muuten hyvin inhimillisen kuuloisessa kokonaisuudessa. Estola ja Roland tuovat levylle hieman enemmän rakennetta ja vahvempaa jazzin tuntua. Soitto myötäilee Ruokankaan kitaraa, sillä on tilaa olla oma itsensä ja hyvä niin.

Levyn kahdeksan raitaa ovat suurimmaksi osaksi Ruokankaan kynästä, mutta muutama standardikin mahtuu mukaan – tällä kertaa Arthur Schwarzin Alone Together ja Irving Berlinin How Deep is the Ocean. Jos soololevyllä stankkujen ja omien välillä saattoi havaita tyylillistä vaihtelua niin tällä kertaa kokonaisuuteen saumattomasti.

Tyylikäs ja hienovarainen 45 minuuttinen modernia pohjoisten leveysasteiden – erityisesti blogissa muutamaan otteeseen esillä olleen tanskalaiskitaristi Alex Jønssonin otteet tulivat vahvasti levystä mieleen –  intiimiä ja varsin pelkistettyä, mutta kuitenkin moni-ilmeistä kitarajazzia jossa kuuluu soittajien oma ääni.

Levyä voi ostaa Digeliuksesta.

• Heikki Ruokangas – kitara
• Olli Estola – rummut
• Jakob Roland – basso