We Jazzin torstai tuntui välipäivältä ennen perjantain ja lauantain pitempiä, rikkaita kattauksia. Iltakonsertissa nautittiin WHS Teatteri Unionissa intiimeissä tunnelmissa kahdesta soolokonsertista, sattumalta kahdelta Kööpenhaminassa vaikuttavalta muusikolta. Ensin kuultiin virolaissyntyistä saksofonisti Maria Faustia joka tuo perjantaina We Jazziin myös ison Sacrum Facere -kokoonpanonsa ja sitten pianisti August Rosenbaumia. Tunnelma oli kansainvälinen myös yleisön puolella sillä paikalla oli Music Finlandin tuottamana kohtuullinen joukko kansainvälistä mediaa ja ulkomaisten festivaalien edustajia.

Maria Faust

Saksofonisti Maria Faust on paremmin tunnettu teoksista joissa sävellyksillä ja sovituksilla on suuri osa, mutta We Jazz-setti osoitti että Faust on myös monipuolinen sooloimprovisoija. Vajaan tunnin setti koostui neljästä jaksosta joissa Faust käytti laajasti paitsi erilaisia soittotekniikoita tuottaen puhtaampien nuottien lisäksi erilaisia napsuja ja maiskauksia ja tuulenomaista ilmavirran puhinaa myös eloelektroniikkaa luoden monikerroksisia äänimaailmoja livenä tuotetuin loopein.

Musiikin luonto vaihteli hennoista melodioista free jazzille omaiseen aggressiivisempaan rääyntään jota tässä soolosetissä kuitenkin oli varsin vähän – tärkeämmäksi nousivat pienet asiat ja vivahteet ja monipuolinen ilmaisun rikkaus.

Mutta ehkä Faust kuitenkin on vahvempi säveltäjänä ja sovittajana – aivan tyydyttävimpään kokonaisuuteen ei tässä haastavassa soololajissa tämä setti sittenkään yltänyt. Parhaaksi anniksi mieleen jäivät looppien avulla rakennetut jaksot – vahvemmin elektroniikkaan perustuvaa soittoa olisi mielellään kuullut enemmänkin.

• Maria Faust, alttosaksofoni, elektroniikka

August Rosenbaum

Pianisti August Rosenbaum vei yleisön vajaan tunnin meditatiiviselle matkalle. Rosenbaum soitti etupäässä uuden Vista -levyn materiaalia, mutta onneksi hieman eri hengessä näin soolona – uusi levy nimittäin ainakin allekirjoittaneen korviin oli liiankin kevyttä ja vähän muovisen kuuloista pilipali-rentoutumismusiikkia, mutta sähköisiä koskettimia ja pystypianoa yhdistäneessä setissä oli vahvempaa tunnelmaa.

Suomalaisille yleisöille tutummista pianisteista Rosenbaumin minimalistinen ilmaisu toi mieleen erityisesti Joona Toivasen. Siinä oli vähäeleistä kauneutta johon sähköiset efektit toivat sopivasti kohisevaa särmää. Setti toimi mainiosti myös visuaalisesti – pianon avatun kannen paljastamat sisuskalut ja teatterin valaistus sopivat musiikkiin erinomaisesti.

Hieman vajaan tunnin päästä alustaan musiikki päättyi. Siitä ei jäänyt mieleen kovin paljoa melodioita tai rytmejä tai yksityiskohtia, mutta tunnelma jäi eikä sitä karistanut kotimatkan tihkusadekaan.

• August Rosenbaum, piano, koskettimet, elektroniikka

Maria Faust ja August Rosenbaum WHS Teatteri Unionissa We Jazz 2017 -tapahtumassa 7.12.2017