Vuosi 2017 on ollut hyvää jazzia pullollaan – tällekin 5+10 listalle olisi ollut kelpoa tulijaa vaikka kuinka. Metatasolla vuoden antia peratessa tuli mieleen, että jazzin kuuntelijan näkökulmasta eletään kyllä jonkunlaista kulta-aikaa – ECM:nkin siirryttyä streamauksen aikakauteen ensimmäistä kertaa kaikki tämän jutun huippulevyt ovat kätevästi kuunneltavissa Spotifyn kautta. Uuteen levytettyyn jazzmusiikkiin perinpohjaisestikin tutustuminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, joten käyttäkää tilaisuus hyödyksi.

10 Bubbling Under:

• Alfa Mist – Antiphon
• Ambrose Akinmusire – A Rift in Decorum: Live at the Village Vanguard
• Craig Taborn – Daylight Ghosts
• David Binney – The Time Verses
• Kamasi Washington – Harmony of Difference
• Kirk Knuffke – Cherryco
• Lean Left – I Forgot to Breathe
• Michäel Attias Quartet – Nerve Dance
• Tim Berne’s Snakeoil – Incidentals
• Tomasz Stanko New York Quartet – December Avenue

5: Jaimie Branch – Fly or Die

Chicagolainen International Anthem on nopeasti nousemassa Jazzpossun tarkasti seuraamien joukkoon – viime vuonna top 5 listalle nousi kitaristi Jeff Parker, nyt vuoden parhaisiin julkaisuihin kuuluu trumpetisti Jaimie Branchin Fly or Die.  Kokeileva, mutta helposti lähestyttävä ja miellyttävän intiimi. Tomeka Reidin sello tuo levylle mukanaan hyvällä tavalla erilaista soundia. Bändin soittajat vaikuttavat nyt New Yorkissa, mutta ovat aiemmin asuneet samaan aikaan Chicagossa – se on hienolla tavalla vähän erilaista amerikkalaista jazzia.  Vuoden paras debyytti.

4: Angles 9 – Disappeared Behind the Sun

Täytyy myöntää, että ensin kun saksofonisti Martin Küchenin johtaman ruotsalaisyhdeksikkö Angles 9‘n uusi levy Disappeared Behind the Sun alkoi kerätä avant-gardeen vahvasti kallellaan olevaksi levyksi poikkeuksellista viraalista suosiota Internetissä – levy piti hallussaan pitkään mm. Rate Your Music -sivuston tämän vuoden jazz-julkaisujen käyttäjäarvioiden ykköstilaa ja siinä missä keskiverto jazz-diggarien suosima levy saa ehkä 50-150 arviota niin Angles 9 on kerännyt niitä yli 1000.

Mutta eipä sillä väliä ole, hyvä että vähän suurempikin yleisö löytää pohjoista villiä ja vapaata isomman ryhmän tuuttausta. Levy on kestänyt hyvin kuuntelua vuoden mittaan ja kuulostaa kiehtovalta ja tuoreelta joka kerta.

3: Miguel Zenón – Tipico

Puerto Ricosta lähtöisin olevan saksofonisti Miguel Zenónin uudessa levyssä Tipico elävät monet kiehtovat puolet sulassa sovussa. Se on modernia, jättiläisten olkapäilä seisovien jättiläisten olkapäillä tasapainoilevaa kehittynyttä modernia post-boppia, mutta siinä on myös paljon tunnetta ja selkeitä melodioita. Zenon näyttää levyllä olevansa yksi modernin jazz-saksofonin vahvoja ääniä – modernia amerikkalaista jazzia kärkipäästä.

2: Yazz Ahmed – La Saboteuse

Tätä artikkelia kirjoitettaessa Pori Jazz julkaisi ensimmäiset kesän 2018 esiintyjät. Näistä iloisin yllätys oli bahrainilaissukujuurinen brittitrumpetisti Yazz Ahmed jonka levy La Saboteuse oli tämän vuoden kovin positiivisen yllättäjä – ennestään aivan tuntematon nimi eikä hifi-firma Naimin omistama Naim Records levy-yhtiökään ollut ennestään tuttu.

Niin vain tästä levystä ja sen vetoavimmista kappaleista tuli Jazzpossun ylivoimaisesti Spotifyn kautta eniten kuunnelluista ja LP-julkaisukin saattaa olla tämän vuoden hankinnoista se kaikista tyylikkäin.

La Saboteusessa yhdistyy monta viime vuosien vahvaa trendiä – uusi sukupolvi joka luontevasti yhdistää erilaisia tyylejä ja vaikutteita jazzin luovaan henkeen, La Saboteusella kuullaan sulassa sovussa pop/rock-sovituksia mm. Radioheadin tuotannosta ja Bahrainin musiikin vaikutteita; Brittein saaret jazz-maailman keskeisenä erilaisten ideoiden ja kulttuurien sulatusuunina ja vahvat naispuoliset bändinjohtajat.

1: Vijay Iyer Sextet – Far From Over

Vuoden kovin ulkomainen lätty on kuitenkin Vijay Iyerin sekstetin Far From Over. Iyer on aiemmin ollut parhaiten tunnettu soololevytyksistään, mutta nyt isommalla kokoonpanolla monet asiat loksahtavat yhteen vahvemmin kuin ennen. Dramatiikkaa on yllin kyllin kuten myös raja-aitoja ylittävää rohkeaa paahtoa – Iyerin hip hop-diggailu kuuluu vahvasti paikoin, välillä taas selvää sielujen sympatiaa 60- ja 70-lukujen vaihteen Miles Davisiin tai Herbie Hancockin kokeilulliseen Mwandishi-bändiin, mutta ennen kaikkea vahvaa tämän ajan kovinta amerikkalaista jazz-tykitystä.