Jazzin kadonneita äänityksiä ja aiemmin julkaisemattomia harvinaisuuksia ja keikkatallenteita, radioäänityksiä ja ties mitä erityisesti 50- ja 60-lukujen kultakausilta on julkaistu niin paljon vuosien varrella, että ihan jokaisesta ennen julkaisemattomasta jazzin suuruuden hengentuotteesta ei oikein enää jaksa innostua. Tässä sarjassa kuitenkin harvinaisen mielenkiintoinen löytö on John Coltranen Both Directions at Once nimellä nyt julkaisunsa saanut sessio maaliskuulta 1963 joka sisältää studioäänityksiä eri kappaleista, mukana kaksi ennen julkaisematonta sävellystä, kokonaisen levyn verran ja toisen mokoman vaihtoehtoisia ottoja, niiden numeroinnista päätellen vielä julkaisemattomiakin ottoja jää arkistoon.
Kuusikymmentäluvun alkupuolella jazz ei ollut vielä menettänyt valta-asemaansa LP-levyjen ykkösgenrenä rockille. Rudy Van Gelderin studiolla New Jerseyssä taottiin kun rauta oli kuumaa – äänityksiä tehtiin käytännössä päivittäin ja tulevia klassikkolevyjä taltioitiin nauhalle käytännössä joka viikko. Siinä määrin paljon materiaalia syntyi, että levy-yhtiöt jättivät paljon hyvääkin kamaa silloin julkaisematta – ja silti hengästyttäviä määriä julkaisuja ahkerimmilta sepiltä julkaistiin, kaksi levyä vuodessa leaderilta oli yleistä ja monia sivukeikkoja päälle.
Valtaosa nimekkäiden artistien kokonaisen levyn mittaisista nauhoituksista julkaistiin jo vuosikymmeniä sitten, tämä uusi Coltranen sessio säilyi julkaisemattomana Impulse! -levy-yhtiön hukattua alkuperäiset nauhat muuton yhteydessä(!?) , Van Gelder oli tehnyt ylimääräiset kopiot vaimo Juanita Naimalle ja näiden nauhojen tuloa julkisuuteen viime vuosikymmenellä voidaan uudesta julkaisusta kiittää.
Aikajanalla sessio sijoittui John Coltrane & Johnny Hartman levyn äänityksiä edeltävälle päivälle. Impulse! paikkaili tuolloin Coltranen uusimpien kokeilujen pirstaloinutta julkisuuskuvaa julkaisemalla hieman perinteisempää materiaalia, yhteislevy Duke Ellingtonin kanssa oli juuri ilmestynyt. Coltranen musiikillisen kehityksen aallonharjalla studiolevyistä Coltrane -levy oli tehty vuotta aiemmin, Crescent tulisi vuotta myöhemmin. Puoli vuotta myöhemmin äänitettäisiin Live at Birdland – osittain livenä, osittain Van Gelderin studiolla.
Uusi levy on mainiota kamaa tältä aikakaudelta, ehkä vähän äänenlaatu kuulostaa viimeistelemättömältä, mutta yksi jazzin kaikkien aikojen kovimmista bändeistä – pianossa McCoy Tyner, bassossa Jimmy Garrison ja rummuissa Elvin Jones – on hyvässä vedossa – julkaisu saattaa olla uusi, mutta bändin soundi on niin tuttu että tuntuu kuin tämäkin musiikki olisi aina ollut olemassa. Erityisesti nimeä vaille jääneet aiemmin julkaisemattomat sävellykset Untitled Original 11383 ja Untitled Original 1138 tuntuvat kihelmöivällä tavalla sekä uusilta että tutuilta.
Coltranen jälkeenpäin julkaistuista studio-otoista olen aina erityisesti pitänyt 2000-luvun alussa päivänvalon nähneestä vuonna ’62 taltioidusta Impressionsista – kompakti neljä ja puoliminuuttinen ja tähän mennessä ainoa studiossa äänitetty versio ainakin tusinan verran live-taltioinnille aiemmin päätyneestä kappaleesta (joka muuten noudattaa Milesin So Whatin modaalista sointukulkua, mutta on kuitenkin varsin erilainen biisi) on mielestäni yksi aivan parhaista Coltrane-raidoista. Nyt näitä studio-ottoja saadaan neljä lisää – aivan edellisen vuoden tiukkaan ja liki täydelliseen kiteytykseen ei päästä, mutta mukava kuulla että tätä hienoa biisiä yritettiin useampaan otteeseen saada talteen studiossakin.
Mielenkiintoista levyssä on, että useassa paikassa elementit joista muutamaa vuotta myöhemmin puhkeaisi kukkaan tämän bändin levytysten kruunu A Love Supreme ovat vahvasti läsnä – paljon vahvemmin kuin Crescentillä joka äänitettiin näiden sessioiden välissä. Ei ole epäillystäkään etteikö tämä levy vuonna 1963 julkaistuna olisi noussut yhdeksi suureksi klassikoksi Coltranen tältä aikakaudella.
Mutta entäs nyt, 55 vuotta myöhemmin. Both Directions at Once nosti Coltranen jälleen myyntilistoille monissa maissa ja on saanut osakseen laajaa mediahuomiota. Coltranen klassikkolevyjen korkeimpaan kastiin se ei kuitenkaan tulle nousemaan, se on yleensä myöhemmin julkaistun materiaalin kohtalo – etenkin näin paljon myöhemmin. Both Directions at Once ansaitsee kuitenkin paikkansa tämän yhden kaikkien aikojen legendaarisimman kvartetin musiikin ystävien levyhyllyssä – ehdottomasti “arkistojen aarteet” -osaston aateliin kuuluva julkaisu.
Uutta julkaisua myy kahden levyn Deluxe-muodossaan Digelius (2 CD tai 2 LP). Sitä voi myös kuunnella Spotifysta.
- John Coltrane – tenorisaksofoni, sopraanosaksofoni
- Jimmy Garrison – basso
- Elvin Jones – rummut
- McCoy Tyner – piano