Tämän vuoden We Jazzin ohjelmiston etukäteen kutkuttavin uutuus oli debyyttinsä festivaalilla suorittava Koma Saxo. Rytmisektio tulee Berliinistä ja on tuttu We Jazz -kävijöille hienosta Amok Amor -yhtyeestä muutaman vuoden takaa – bassossa kokoonpanon johtaja Frans Petter Eldh ja rummuissa Christian Lillinger ja kokoonpanon kruunaa kolmen pohjoismaisen huippupuhaltajan värisuora – kotimaisista huipuista mukana Mikko Innanen ja ruotsalaiset Otis Sandsjö ja Jonas Kullhammar.

Ja olipahan vyörytystä alusta alkaen. Kokoonpanoon on ahdettu sen verran temperamenttia että ei ollut lainkaan itsestäänselvää pysyykö homma aisoissa. Johtaja Eldh on paikoin hyvinkin dramaattinen basisti joka ei karsasta nelikielisen karskiakaan paukuttelua jos tilanne sitä vaatii ja Lillingerin vauhdikkaissa otteissa yhdistyy konemainen tarkkuus luonnonvoiman lailla riehuvaan luovuuteen – tältä rumpalilta voi odottaa lähes mitä vain. Kolme saksofonistiakin ovat kaikki johtavina solisteina kunnostautuneita, omaperäisiä ja myös varsin erilaisia puhaltajia.

Mutta kyllä se toimi, ja vahvasti toimikin. Thelonious Monk, Ornette Coleman ja miksipä ei John Coltranekin aikoinaan laittoivat urakalla jazzmaailman kartan ja suuntaviitat uuteen uskoon ja näillä vapaasti polveilevilla luovuuden poluilla liikuttiin nytkin, mutta kuitenkin suhteellisen kurinalaisesti – fonirivistön Knatte, Fnatte ja Tjatte malttoivat soittaa sektiona niin että sävellykset erottuivat selvästi ja olikin yllättävää että kokoonpano oli ensimmäistä kertaa tavannut vasta keikkaa edeltävänä päivänä. Oli kypsää ja kunnollista tummaa paahtoa.

Eikä odotetusti ollut hyvistä solisteista pulaa – kaikki näyttivät vuorollaan osaamistaan. Otis Sandsjön kiertoilmapuhallukseen ja saksofonin laajoihin äänenmuodostuksen mahdollisuuksiin perustuva Colin Stetson -henkinen soitto teki vaikutuksen Amok Amorin kanssa samalla keikalla esiintyeen Lucia Cadotschin Speak Low -projektissa – tätä puolta valitettavan vähän oli We Jazzin julkaisemalla tänä vuonna ilmestyneellä Y-Otis -levyllä, mutta nyt tätä puolta saatiin onneksi kuulla hienon soolon verran.

Oman kappaleensa ansaitsee kuumottava Lillingerkin joka paahtoi virveliä ja peltejään välillä semmoisilla BPM lukemilla että heikompia hirvitti ja intoutuipa välillä jopa riipimään Kaikun takaseinää pelleillään. Huhhuh että oli vakuuttavaa jälkeä – virtuoosimainen suoritus.

Bändi soitti paitsi omia sävellyksiään niin myös lainakappaleita. Suomalaisten rumpaleiden tuotantoa kunnioitettiin soittamalla peräkkäin Matti Oilingin ja Edward Vesalan sävellyksiä ja encorena kuultiin juhlava Olle Adolphsonin surumielinen Det Ligger ett land långt borta.

Keikka tuntui melkoiselta täysosumalta – tästä on vaikea enää panna paremmaksi, mutta festivaali toki jatkuu sunnuntaihin asti. Setti äänitettiin ja bändi käy tällä viikolla myös studiossa – We Jazzin Matti Nives lupaili levyä ensi vuoden syyskuuksi. Sitä kannattaa odottaa.

Koma Saxo

• Frans Petter Eldh – basso
• Mikko Innanen – saksofonit
• Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
• Jonas Kullhammar – tenorisaksofoni
• Christian Lillinger – rummut

Koma Saxo We Jazz 2018 -tapahtumassa 3.12.2018