Sen reilun 20 vuoden ajan kun olen aktiivisesti jazzia seurannut ja kuunnellut niin John Scofield on kuulunut elossa olevien jazzkitaristien eliittiin. Omiin suosikkeihin 90-luvulla kuului groovaava urkutrio Medeski, Martin & Wood ja Scofield tuli ensin tutuksi yhteistyöstä heidän kanssaan, mutta groovepitoinen jammailu on vain yksi Scofieldin monista puolista, on vahvaa bluesin ymmärrystä, countrya, funk-fuusiota – nostihan Scofieldin ehkä vahvimmin aikoinaan legendojen joukkoon 80-luvulla pätkä Miles Davisin bändissä – ja kaikessa jotenkin mukana svengaava jazzin bop-perimäkin.

Viime vuonna 66 ikävuoden kunniaksi uusi bändi ja levy sai nimekseen Combo 66 ja tuosta kvartetista saatiin nyt Espooseen April Jazzeille vailla kosketinsoittaja Gerald Claytonia – bassossa Robert Glasperin akustisessa triossa soittanut Vicente Archer ja rummuissa pitempään Scofieldin kanssa soittanut Bill Stewart joka on lähivuosina nähty April Jazzeilla myös Goldings-Bernstein-Stewart urkutriossa.

Pelin henki ei kuitenkaan ollut “uusi kokoonpano soittaa uuden levyn musiikkia” vaan saatiin hieman kattavampi otos Scofieldin eri puolia ja tyylejä vuosien varrelta. Ehkä teemaksi olisi voinut nostaa ajatuksen “jazzia tässä pohjimmiltaan soitettaan”, sillä musiikki svengasi ja kitara soi enimmäkseen jazzmiehen ottein. Thelonious Monk viimeistään istutti jazziin jännitteiden luomisen pienin riitasoinnuin ja epätavallisin nuottivalinnoin – tällaista ilkikuristakin ilmaisua Scofield viljeli varsin usein.

Isompi konserttisali voi olla kitaratriolle haastava tila, mutta hyvin se otettiin haltuun. Erityisesti Stewart soitti rumpuja tarpeeksi raskaalla kädellä, mutta kuitenkin tyylitajuisesti – sutikompitkaan eivät päässeet tilaan hukkumaan.

Hieman pitkältä tosin puolitoistatuntinen setti tuntui, mutta ainakin tuhti annos jazzkitara tuli nautittua. Yleisö oli kuulemaansa selvästi tyytyväinen – vahvimmat vedot palkittiin raikuvin aplodein.

• John Scofield, kitara
• Vicente Archer, basso
• Bill Stewart, rummut