Tänä lauantaina yksi aikakausi päättyy kun Bassoradio lopettaa valtaosan DJ-vetoisista erikoisohjelmistaan ja viimeistä kertaa Bassolta kuullaan Risto Nevanlinnan 2007 aloittanut Lauantaijatsit josta on vuosien varrella tullut yksi suomalaisen jazzmedian kantavista voimista. Minulle henkilökohtaisesti Lauantaijatsit edustaa jazzin kuuntelun historiassani merkittävää käännekohtaa joka johti myöhemmin Jazzpossu-blogin perustamiseen syksyllä 2012.
Aloin kuunnella Lauantaijatseja muistaakseni alkuvuodesta 2011. Olin ollut jo pitempään aktiivinen jazzin kuuntelija ja tiesin ohjelmasta jo aiemmin, mutta radion kuuntelu ei kuulunut tapoihini – lieneekö ollut asunnossa yhtään toimivaa radiovastaanotinta sähköissä kiinni. Muistan 90-luvulta Radiomafialta (YleX:n edeltäjä Jonneille tiedoksi) Hipnoosin (tämähän on silkkaa jaskaa) ja Jatzofrenian, mutta käytännössä 2000-luvulla kun CD-soitin/radiovastaanottimen korvasi musiikinsoittajana tietokone ja mp3set loppui radion kuunteluni.
Sitten 2010-luvun alussa havaitsin että Bassoa ja Lauantaijatseja voi kuunnella neti kauttakin, olikohan uusi ominaisuus vai kuulinko siitä vasta silloin, ja siitä intohimoinenkin kuuntelusuhde sitten alkoi – tuolloin vakiojuontajina olivat hamaan loppuun asti nyt mukana pysynyt Eero Löyttyjärvi ja Matti Nives joka on sittemmin siirtynyt Radio Helsingin aalloille.
Lauantaijatseilla käsiteltiin säännöllisesti uusia suomalaisia jazzlevyjä ja tulevia keikkoja ja pitkälti tämän ohjelman innoittamana aloin käydä säännöllisesti keikoilla ja seuraamaan entistä aktiivisemmin uusia kotimaisia julkaisuja ja sieltä sitten ajatus blogin perustamisesta lähti sillä huomasin että uudesta suomalaisesta jazzista oli saatavilla kovin vähän informaatiota, arvosteluja, keskuteluja ja soittolistoja suhteessa sen korkeaan laatuun.
Mutta hyvässä radio-ohjelmassa keskeisessä roolissa on juontaja – Lauantaijatsien tapauksessa juontajat ja heidän persoonalliset musiikkimakunsa. Matti Niveksen jälkeen joukko on laajentunut Heikki Hirsimäellä ja Pierre Ringwaldilla ja kukin on tuonut ohjelmaan varsin erilaisen näkemyksen jazziin – Eero soittaa paljon vanhoja keräilyharvinaisuuksia, Heikki free jazzia ja Pierre 70-luvun sähköistä groovea ja funk-jazzia. Näin Lauantaijatseilla on ollut useampikin selkeä linja tehden siitä erinomaisen monipuolisen jazzohjelman.
Mutta suuremmassa mittakaavassa asiat jotka minut vetivät kuuntelemaan Lauantaijatseja myös ohjelman poistumiseen Basson aalloilta vaikuttavat. Itselleni Lauantaijatsit on ainoa syy nykyään kuunnella Bassoa ja epäilemättä monet kuuntelijat joilla Basso on se aina taustalla soiva kanava eivät Lauantaijatsien sisällöstä perusta – varmasti osan jazzin ystävistäkin kolmen hostin hyvin erilaisen jazzmaun yhdistelmä on ollut pikemminkin haitta kuin hyöty. Kaupalliselle radiolle lienee mainosten myynnin näkökulmastakin parempi tavoittaa yksi selkeästi määritelty kuulijajoukko kuin monia erilaisia pieniä ryhmiä.
Hyvässä kulttuurikokemuksessa yhdistyvät tuttu ja ennustettava ja toisaalta yllättävä – marginaalisemman kulttuurin tekijöiden ja ystävien harmiksi tuttuu ja ennustettavuus ovat käytännössä paljon, paljon tärkeämmät kuin se erilaisuus tai yllättävyys, ei uusi yllättävä näkökulma tai ennakkoasenteiden päälaelleen kääntäminenkään toimi jos ennakkoasenteita tai odotuksia ei ole ensin luotu – punchline vaatii setupin. Näin jazzohjelmakaan ei ole parhaassa seurassa jos kuulijat eivät odota jazzohjelmaa.
Toivoisin että Lauantaijatsit jatkaa toimintaansa jossain formaatissa. Nettiradioita on tarjottu vaihtoehdoiksi muutamassakin Bassoradion erikoisohjelmien loppumiseen liittyvässä kestkustelussa, mutta nettiradiopuolelta on puuttunyt mielestäni yleisesti tunnettu ja hyvä alusta, mutta viime vuosina podcastit tuntuvat lyöneen itsensä läpi Suomessa joten ehkä aika on kypsä nettiin tuotetulle vahvasti musiikkipitoiselle sisällöllekin – itselleni ei ainakaan pitäisi olla isoa eroa kuuntelenko Lauantaijatsini Basso.fistä vai Soundcloudista tai Mixcloudista, täytyy kyllä sanoa että pyrkimys on vahvasti ollut kuunnella se livenä Bassolta tähän mennessä, että oma taikansa suorassa lähetyksessä on.
Kiitos näistä vuosista Lauantaijatsit ja kaikki ohjelman teossa mukana olleet ja Bassoradion väki siitä että toistakymmentä vuotta ohjelma sai itsensä kuuloisena radioaalloilla kuulua joka viikko!