Helsingissä saadaan nyt tammikuussa nauttia monista artisteista jotka ovat kansainvälisesti nousseet jazzpiirien tietoon Chicagolaisen International Anthem -levy-yhtiön julkaisujen kautta. Lienikö Helsingin jazzyleisö vielä toipunutkaan Makaya McCravenin keikasta Ääniwallissa viime viikonloppuna sillä kitaristi Jeff Parkerin The New Breed -kokoonpano veti G Livelabin vain arviolta puoliksi täyteen torstai-illan keikallaan. Ja International Anthem -levyttäjien suora jatkuu siis vielä tiistaina 28.1. trumpetisti Jaimie Branchin keikalla.
The New Breed tuntuu antaneen Parkerille roimasti uutta näkyvyyttä jazzin reuna-alueiden tapahtumia seuraavassa yleisössä – mikään uusi tulokas pitkään Chicagossa ja nykyään Los Angelesissa vaikuttanut kitaristi ei ole sillä kansainvälistä näkyvyyttä on tullut niin post-rock yhtye Tortoisen kun jazzprojektienkin puitteissa jo 90-luvun lopulla mm. Brian Blade Fellowshipin ensimmäisellä levyllä.
Parkeria kuultiin nyt Helsingissä ja G Livelabissa toista kertaa. Edellisellä vierailulla keväällä 2017 bändin ensimmäinen levy The New Breed oli vielä tuoretta tavaraa ja tuolloin ehkä materiaali tuntui ohkaiselta kaksisettiseen ja levyn materiaali vedettiin turhankin uskollisesti. Nyt keikkaa seuraavana päivänä ilmesty toinen levy Suite for Max Brown ja keikalla huomasi, että nyt bändillä riitti materiaalia täyspainoiseen kaksisettiseen mukavasti.
Ensimmäinen setti alkoi ensimmäisen levyn kappaleilla. Avausraita Executive Life sopii avaajaksi hyvin keikallekin, se on “psykedeelistä soul-jazzia” soittavan kokoonpanon kappaleista ehkä mieleenjäävimpiä hämyisine sampleineen jonka päälle bändi soittaa hieman nukkavierusti. Edesmennyt hiphoptuottaja J Dilla teki hieman iskusta ohi osuvat beatit trendiksi amerikkalaisten nuorten instrumentaali hiphop/soul/r&b vaikutteita ammentaneiden rumpalien keskuudessa ja tämän kaltaista estetiikkaa Executive Lifelta löytyy erityisesti roppakaupalla – paitsi Jamire Williamsin rummuissa niin myös Parkerin ja kosketinsoittaja Josh Johnsonin soittaen näennäisesti epävireessäkin, vaan ei sillä tavalla että se kuulostaisi vain huonolta soitolta.
Kun vertaa bändin muuhun materiaaliin niin tuo kappale on ehkä liiankin vahvasti maustettu sillä ehkä vähän rennompi ja erityisesti vähemmän samplensa makuinen meininki on bändin rennossa jamittelussa muuten. Tosin omaperäistä kulmaa idean sieltä ja toisen täältä yhdistelevän kvartetin otteista löytyi muutenkin – kakkosbiisi Para Ha Tay on ehkä vaiukutteensa naivistisiinkin kosketinsoundeihin tuonut jostain ethiojazzin maailmasta, mutta hauskasti tuli siitä mieleen, että bändihän kuulostaa melkoisesti tässä myös Kusti vuorisen Tampolta.
Vähän kovempaa menoa ja vetävämpää afrorytmiikkaa saatiin annos kun tuli uuden materiaalin vuoro – etukäteen digisinkkunakin julkaistu, Donald Trumpille osoitetti Go Away oli ensimmäisen setin kohokohtia.
Suurimmaksi osaksi bändin vaikutteet tulevat jazzin kaanonin ulkopuolelta, mutta paikoin on yhteys jazzin historiaankin vahvemmin läsnä. Molemmilla levyillä tulkitaan myös muutama jazzsävellys – vanhastaan ohjelmistoon kuului jo vibrafonisti Bobby Hutchersonin Visions ja uuteen ohjelmistoon on otettu Coltranea After the Rainin muodossa, kitaran soitossakin hetkittäin Parker näyttää kummemmin briljeeraamatta että kyllä perinteisempikin jazzkitarointi onnistuisi. Hämysoulia, haalistuneita Polaroideja, rentoa ja retroa groovea, kiireettä makusteltuna, siinä ehkä se illan ydin.
Oli mukava kuulla The New Breediä uudestaan samassa ympäristössä kuin viimeksi – erityisesti siksi että kokoonpano oli selvästi kypsynyt kaaren alussa olevasta bändistä täysipainoisemman ja yhtenäisen ohjelmiston tarjoavaksi rutinoituneemmaksi kokoonpanoksi.
- Jeff Parker – sähkökitara, sampleri
- Josh Johnson – alttosaksofoni, koskettimet
- Paul Bryan – bassokitara, syntetisaattorit
- Jamire Williams – rummut, sampleri
Jeff Parker The New Breed G Livelabissa 23.1.2020