Basisti Ville Herralan Pu: soolobassolevy tasapainoilee kokeellisen ja helposti lähestyttävän ja sulatettavan välimaastossa. Puolituntisella 14-raitaisella kuullaan suurinpiirtein tasapuolisesti ja vuorotellen näppäilyhenkisintekniikoin ja jousella soittamista – kaikkia raitoja yhdistävänä tekijänä ettei niissä pyritä selkeän melodian soittamiseen tai perinteiseltä basson ensembleroolilta kuulostavaan soittoon. Kovin tavanomaiseksi kuuntelukokemukseksi levyä ei siis voi kuvata, mutta raitojen lyhyt kesto ja vaihteleva tunnelma tekevät levystä ehkä yllättävänkin miellyttävää kuunneltavaa ja siinä mielessä konstailematonta meininkiä että levyllä pitäydytään puhtaasti akustisissa äänissä ilman jälkiäänityksiä.

Soolokontrabasso on haaste, erityisesti levytettynä. Jazzbasistin soololevylle ei oikein ole muodostunut vakiosapluunaa, mutta Herralan lähestyminen erilaisten äänten ja vaihtelevien soittotekniikoiden kautta tuntuu melko tuoreelta ja toimivalta idealta. Jazzbändeissä basson rooli on usein varsin samanlainen, mutta kuten Pu: osaltaan osoittaa niin kontrabasson tarjoamat eri äänenmuodostusmahdollisuudet ovat laajat.

Rakenteeltaan ja raitojen kestoltaan Pu: tuo mieleen jotkut rumpalien breakbeat/sample henkiset soololevyt, kuten Medeski, Martin & Woodista tutun Billy Martinin Illy B Eats -sarjan. Välillä Pu: kuulostaakin pieneltä haasteelta – minkälaista musiikkia voisi olla olemassa jossa basso ottaisi tällaisen roolin?

Kokonaisuutena Pu: onnistuu oivasti välttämään kontrabassosooloilulle ominaisen puisevuuden ja on hyvä osoitus soittimen erilaisista äänenmuodostusmahdollisuuksista. Se ei kuitenkaan nouse varsinaisesti instrumentaationsa rajoitusten yläpuolelle, joten sen rooli tulevaisuudessa tullee olemaan yksi omaperäinen esimerkki soolobassolevystä.

Uutta levyä voi ostaa julkaisija We Jazzilta. Ville Herralan voi nähdä soolokeikoilla Turku Jazz Festivalin avauskonsertissa 5.3. Bar Ö:ssä ja Helsingissä Savoy-teatterissa Kenny Barron & Dave Holland Trion lämppärinä 19.3.

• Ville Herrala – basso