Helsinkiä ja New Yorkia on kaupunkeina vaikea edes vertailla. Minua aina huvittaa jos joku puhuu Suomessa miten business ja Helsingin kaupungin kasvu vaatii panostusta yksityisautoiluun kun mietin Manhattanille (ennen korona-aikoja) ahtautuvia työntekijämassoja ja yksityisautoilun toimimattomuutta New Yorkin kokoisessa metropolissa. Silti kun perjantai-iltana poikkeuksellisesti Tampere Jazz Happeningiin menoa varten navigoin Helsingin keskustaan autolla tiukalla aikataululla UMOn “Greetings from New York” -keikalle ymmärrän yksityisautoilun paikallisista haasteista valittavia kun Google Maps ei ole tietääkseenkään Hämeentien tietöistä ja päädyn umpikujaan muutamaankin otteeseen ehtin kuitenkin juuri ja juuri Savoy-teatteriin ajoissa kävellen lähes jonon viimeisenä suoraan saliin keikalle.

UMO Helsingin New York -ilta ei ollut mikään yleinen kunnianosoitus tuolle jazzmaailman ehkä merkittävimmälle kaupungille vaan teemana oli 1960-luvun jälkeisen ajan ehkä merkittävin big band – Thad Jonesin ja Mel Lewisin perustaman nykyään The Vanguard Jazz Orchestra joka on esiintynyt Village Vanguard -klubilla maanantaisin perustamisestaan 1966 ja esiintyisi vieläkin jos korona sallisi.

Noin 75 minuutin setti koostui encoreineen yhdeksästä Thad Jones/Mel Lewis/Vanguard Jazz Orchestran ohjelmistoon kuuluvasta sovituksesta vuosikymmenten varrelta. Alkuun kuultiin nykyisen composer in residencen, Jim Mcneelyn kädenjälkeä kun ilmoille kajahti Extra Credit ja siitä lähdettiin ajassa taaksepäin tutustumaan orkesterin musiikkiin, ensin Bob Mintzerin sovitus Herbie Hancockin Dolphin Dancesta ennen kuin päästiin ohjelmiston kovaan ytimeen – Thad Jonesin legendaarisiin sävellyksiin.

Olihan se big band -musiikin ehkä makeinta herkkua, musiikki on paikoin haastavaa mutta myös mukaansatempaavan menevää. Thad Jones/Mel Lewis Orchestran saksofonisektio ja tälle Jonesin säveltämät ns. solit eli yhden puhallinsektion harmonisoituna soittamat melodiat ovat molemmat kuuluisia ja hyvästä syystä, UMOnkin tulkitsemina sektio-osuudet olivat suorastaan riemastuttavaa kuultavaa. Hyvin pärjäsivät UMOn solistitkin, erityisesti Ville Vannemaan, Kasperi Sarikosken ja Manuel Dunkelin soolot jäivät mieleen.

Kierroksia nostettiin mukavasti kohti setin loppua. Bob Brookmeyerin hieno ja monipuolinen sävellys The American Express oli minulle ennestään tuntematon ja sävellyksellisesti kohokohta ja varsinaisen setin loppuun repäistiin komeasti nopeatempoinen Cherry Juice – kilpailuhenkistä big band-paahtamista hieman halveksutaan, ehkä vähän enemmänkin Whiplash -leffan jälkeen mutta kyllä näyttävällä soittotaidon esittelyllä paikkansa on. Encorena kuultiin vielä ehkä Thad Jones/Mel Lewis Orchestran ohjelmiston kappaleista laajimmin tunnettu The Groove Merchant.

Ehkä parasta keikassa oli kuitenkin taiteellisen johtaja Ed Partykan asenne. Spiikeissä oli sopivassa suhteessa asiasisältöä ja oli sitten jo tämän musiikin jo tunteva asiantuntija tai utelias kuuntelija niin varmasti sai keikasta paljon irti ja big band-musiikin diggailu tuntui ihmisen luonnolliselta olotilalta. Partyka on karismaattinen johtaja joka osaa myös kunnioittaa yleisöä.

Keikasta innoittuneena kokosin soittolistan Vanguard Jazz Orchestran levytyksistä keikalla esitetyistä kappaleista – tutustu sinäkin näihin big band musiikin merkittäviin sävellyksiin ja sovituksiin!

UMO Helsinki Jazz Orchestra “Greetings from New York” Savoy-teatterissa 30.10.2020