Paljon on tapahtunut maailmassa ja jazzmusiikissa sen jälkeen kun Dalindèo julkaisi ensimmäisen singlensä Ricky-Tick Recordsilla 15 vuotta sitten. Vielä 2010-luvun alussa muistan, että usein päiviteltiin miten politiikka ja yhteiskunnallinen kannanottavuus oli pitkälti kadonnut jazzista. Toisin on nyt, erityisesti Trumpin presidenttikauden aikana yhteiskuntakritiikki on palannut vahvasti jazziin eikä ollut suurikaan yllätys, että kevyttä tyylileikittelyä harjoittava Dalindèokin alkuvuoden EP:llään Dark Money tarttui avoimesti vakavampiin yhteiskunnallisiin aiheisiin kuten veroparatiiseihin, asekauppaan ja valeuutisiin.

Mikä ei ollut niinkään muuttunut oli Dalindèon musiikillinen tyyli joka tummasävyisempänäkin oli kepeää agenttijazzia ja se vei ehkä vakavalta viestiltä pohjaakin – kuin Valtteri Laurell Pöyhönen olisi lierihatussaan ja trenssissään vauhdikkaasti maailman metropoleissa ja eksoottisilla saarilla pimeitä setelisalkkuja jahtaamassa.

Keväällä oli puhetta toisesta EP:stä, mutta materiaalin laajentuminen tapahtui Follow the Dark Money LP:n muodossa – kevään EP:n materiaalin lisäksi mukana 20 minuuttia uutta musiikkia neljällä raidalla Multifaith Prayer Room, Parallel Realities, Haunted ja Lessons in Kindness. Nyt siis ehkä ahdistavienkin teemojen lisäksi mukana hieman toivoa.

Yksi Dalindèon parhaista puolista, erityisesti livenä, on ollut että bändi on ymmärtänyt biisien tarpeeksi lyhyinä pitämisen arvon menevälle musiikilleen – jazzin kuuntelu yleisesti ottaen useimpiin muihin genreihin vaatii kärsivällisyyttä joten on ollut piristävää että on bändi joka ei rupea turhaan venyttämään kolmeminuuttista pitkillä sooloilla. Uudella levyllä tummempien sävyjen lisäksi biisien kestotkin ovat pitempiä joka ei aina kehityssuuntana viehätä, lopputulos on harvinainen Dalindèo-levy joka tuntuu joskus jopa tylsältä – huomattava ero koko levyn kuuntelukokemuksena edelliseen Slavic Soulsiin verrattuna joka oli aina niin hujauksessa ohi että se tuli yleensä kuunneltua kahdesti.

Levy on kuitenkin jazzjulkaisujen massaan verrattuna silti riemastuttavan miellyttävää kuunneltavaa. Ricky-Tick Recordsin myötä suomalaisen jazzin kärkeen nousseista artisteista ja bändeistä Dalindèo on pitänyt sen ajan meiningin eniten mukanaan näihin päiviin asti ja uusikin levy varmasti miellyttää bändin musiikin ystäviä. Suurin osa parhaista raidoista löytyi tosin jo kevään EP:ltä – uusista biiseistä ehkä selvästikin parhaiten kolisee Haunted joka rullaa todella mukavasti.

Uutta levyä saa Levykauppa Äxästä.

• Valtteri Laurell Pöyhönen  – kitara, syntetisaattorit, Wurlitzer
• Pope Puolitaival – tenorisaksofoni
• Jose Mäenpää  trumpetti
• Pekka Lehti – basso
• Rasmus Pailos – lyömäsoittimet
• Jaska Lukkarinen – rummut