Jazzvuosi 2020 tarjosi monenlaista hyvää jazzia ulkomailta. Maanosien väliset vaakakupit kallistuivat enemmän Pohjois-Amerikan suuntaan, on alkanut hieman tuntua, että viime vuosina suurta kohua ja kiinnostusta herättäneen Lontoon uuden jazzaallon korkein aallonharja saattaa olla ohi, vaikka muutamia vahvoja näyttöjä saatiinkin.
Sen sijaan UMG:n nykyään omistama klassikkolevymerkki Blue Note oli tänä päättyvänä vuonna erityisen vahva – ja vielä perinteisemmän jazzin saralla. Paljon tämän vuoden parasta amerikkalaista jazzia julkaistiin juuri Blue Notella ja vinyylin ystäviä on ilahduttanut myös vireä uudelleenjulkaisutoiminta – vanhoja Blue Note -klassikoita ilmestyy peräti kolmessa eri sarjassa joita kaikkia on kiitelty hyvästä äänenlaadusta.
Koska hyvää tarjontaa löytyy niin otetaan tänä vuonna top 5:n päälle +15 huomionarvoista levyä ulkomailta.
15 muuta huomionarvoista levyä
- Ambrose Akinmusire – on the tender spot of each calloused moment
- Anna Högberg Attack – Lena
- Bill Frisell – Valentine
- Dave Douglas – Dizzy Atmosphere
- Gil Scott-Heron/Makaya McCraven – We’re New Again
- GoGo Penguin – GoGo Penguin
- Jeff Parker – Suite for Max Brown
- Joshua Redman /Brad Mehldau/Christian McBride/Brian Blade – RoundAgain
- Lucia Cadotsch – Speak Low II
- Muriel Grossmann – Quiet Earth
- Otis Sandsjö – Y-Otis 2
- Pat Metheny – From This Place
- Rudresh Mahanthappa – Hero Trio
- Shabaka and the Ancestors – We Are Sent Here By History
- Yussef Dayes Trio – Welcome to the Hills
5. Roots Magic – Take Root Among the Stars
(Clean Feed)
Italialainen Roots Magic yhdistelee musiikissaan vanhaa bluesia ja free jazzia, ollaan siis syvällä afroamerikkalaisen musiikin afrikkalaisemmissa juurissa. Kappaleet perustuvat bändien suosikkien sävellyksiin, mutta useampaan on myös lisätty uusia, bändin jäsenten säveltämiä osuuksia. Kunnianosoitukset saavat mm.Sun Ra, Kalaparusha Maurice McIntyre, Charles Tyler, Phil Cohran, Ornette Coleman ja Charley Patton.
Syvää spiritual jazzia, sähäkkää freetä ja rouhevaa bluesia – kaikki erittäin tyylitajuisesti tulkittuna. Take Root Among the Stars on mainio paketti tämän kaltaisen musiikin ystäville – jos Roots Magic tulisi Lontoosta eikä Roomasta, veikkaisin että sen levyt olisivat paljon laajemmin tunnettuja.
4. Nubya Garcia – Source
(Concord Jazz)
Kahden EP-mittaisen julkaisun jälkeen Nubya Garcian ensimmäistä pitkää julkaisua olikin jo odotettu. Kansainvälistä mainetta tälle myös mm. Maishassa soittavalle saksofonistille oli jo kerinnyt kertyä sen verran, että hänet nähtiin bändeineen Suomessakin 2019 niin Pori Jazzeilla kuin Flow’ssakin ja nyt tuota musiikkia saatiin vihdoin levyllinen eikä se pettänyt odotuksia – jos ei ehkä niitä hirveästi ylittänytkään.
Kuten nuoren sukupolven brittijazzissa yleisestikin, kohtaavat Garcian musiikissa erilaiset musiikkityylit – maukasta afroelementtien ja -rytmien keitosta. Shabaka Hutchings lienee vieläkin Lontoon skenen keulakuva, mutta Garcia näytti että ei se mikään yhden miehen vetämä juna ole.
3. Immanuel Wilkins – Omega
(Blue Note)
Kiinnitin huomiota saksofonisti Immanuel Wilkinsin soittoon vibrafonisti Joel Rossin vuoden 2019 KingMaker -levyllä ja panin nimen muistiin. Omaa debyyttiä 23-vuotiaalta ei tarvinnut onneksi kauaa odotella ja Omega ylitti vielä odotukset.
Vielä heinäkuussa uusin Ambrose Akinmusiren levy oli tämän vuoden suosikkejani, mutta loppuvuosi toi tullessaan vielä parempia samaa tyyliä edustavia levyjä – Wilkinsiäkin mentoroineen Akinmusiren musiikin vaikutusta tähänkään levyyn ei voine kieltää. Omega on erittäin vakuuttava debyyttilevytys.
2. Matthew Halsall – Salute to the Sun
(Gondwana Records)
Trumpetisti Matthew Halsall on määrätietoisella työllään saavuttanut Suomessakin jo merkittävästi kannatusta jazzvinyylidiggarien keskuudessa. Ennen Lontoon jazzin uutta nousua, Halsallin Gondwana Recordsin julkaisut tekivät Manchesterista hetkeksi ehkä Brittein saarten kiinnostavimman alueen uudelle jazzille.
Viime vuosina Halsall on julkaissut useamman levyn arkistojen aarteita, nyt oli vihdoin uuden materiaalin aika uudella kokoonpanolla. Henki on kuitenkin sama kuin sitä edeltäneellä Porissakin vierailleella Gondwana Orchestralla – täyteläistä ja rentoa spiritual jazzia, voisi ehkä puhua easy listening -versiosta Alice Coltranesta (positiivisssa mielessä!), tällä saralla yksi maailman parhaista kokoonpanoista tällä hetkellä.
1. Joel Ross – Who Are You?
(Blue Note)
Kuulin vibrafonisti Joel Rossista ensimmäistä kertaa Chicagolaisrumpali Makaya McCravenin yhteydessä muutama vuosi sitten – McCravenin bändissä Ross kävi myös Helsingissä tammikuussa. Jo viime vuoden Blue Noten debyytti KingMaker antoi osviittaa, että hänestä on tulossa myös merkittävä johtaja ja säveltäjä ja ainakin Jazzpossulle tämän lopullisesti todisti uusi levy Who Are You? joka on uutta amerikkalaista jazzia parhaimmillaan. Jazzin perinteitä, uusia ideoita, melodiikkaa, dynaamiikkaa, dramatiikkaa – melkein kaikkea mitä jazzmusiikilta toivoo löytyy.
Kappalevalintojani tämän vuoden hienosta tarjonnasta, niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta voit kuunnella oheiselta soittolistalta – kahden Spotifystä puuttuvan levyn tilalla maistiaiset kahdelta hienolta EP:ltä, ulkomailta Maishan Open the Gates ja Suomesta Markus Niittynen Bandin Flashbacks: