Basisti-tuottaja Petter Eldhin johtamassa Koma Saxossa on aina ollut kaksi puolta – pitelemätön ja räjähdysherkkä live-elämys jossa kolme saksofonistia (Mikko Innanen, Jonas Kullhammar ja Otis Sandsjö) tuuttaavat maaniseen intensiteettiin kykenevän rytmisektion (Eldh ja Christian Lillinger) lyödessä lisää löylyä ja tästä materiaalista Eldhin studiossa tuottama levymateriaali jossa Makaya McCravenin tavoin Eldh on onnistunusti kunnostautunut luovana jazzmuusikkona joka käyttää instrumenttina myös studiota.

Jos oli yhtyeen nimeä kantava levy onnistunut julkaisu, niin parempia vielä olivat kokemani keikat We Jazz -festivaaleilla ensiesiintymisessään 2018 ja uudestaan joulukuussa 2019. Molemmat kuuluivat vuosiensa keikkakokemusten aivan terävimpään kärkeen joten on sanomattakin selvää, että odotukset tuon jälkimmäisen G Livelabin keikan nyt julkaisunsa saavalle levytykselle ovat olleet korkealla.

Aivan viimeistän 40 sekuntia lukuunottamatta bändiä kuullaan editoimattomana ja ilman jälkiäänityksiä 38 minuutin kestoon tiivistettynä. Kun kuulin Eldhin bassonsoittoa ensimmäisiä kertoja livenä niin hän jäi mieleen intensiivisenä basistina joka saattoi ottaa tilan haltuun vahvoin dramaattisin bassopommituksin ja tässä hengessä lähtee liikkeelle LIVE. Euro Koma ja sitä seuraava Puls Koma kulkevat Eldhin komennossa vinksahtaneen maanisesti marssien. Yleisöä ei pikkuhiljaa tuuditeta mukaan vaan hurmoshenkeä aletaan luomaan ensitahdista. Ensimmäisen riipaisun täydentää Fanfarum for Komarum III jonka hieman rennompi rytmiikka ja nimen mukaisesti fanfaarimainen melodiikka tuntuu voitonriemuiselta. Kun bändi lopettaa ensimmäistä kertaa soittamisen noin 15 minuutin jälkeen niin yleisön puhkeaminen suosionosoituksiin tuntuu todella ansaitulta.

Bassosoololla alkava Waltz Me Baby, Waltz Me All Night Long on ehkä Koma Saxon maailman balladi, mutta hitaampikaan tempo ei saa dramaattista kuohuntaa laantumaan. Todellisen hengähdystauon levyllä tarjoaa ehkä vain tätä seuraava reilun minuutin pituinen Sandsjön ja Lillingerin ambienthenkisen äänimaailmoilla leikittelevä duo-osuus Otis and Christian.

Loppusuoralle lähdetään kontrastein, Lillingerin sävellys Blumer tarjoilee levotonta freepaahtoa jonka jälkeen Fiskeskärsmelodinin seesteinen Kullhammarin huilun pehmentämä kansanlaulumaisuus tuntuu jopa hätkähdyttävältä – Lillingerin hoputtava rummunpäristely pitää tosin huolen siitä ettei liian pehmeäksi mene homma.

Onnistuneen riehakas lopetus on Koma Saxon tulkinta Kasakkapartiosta, nyt ruotsinkielisellä nimellään Stepp, Min Stepp, tämä kappalehan on ollut osa ruotsalaisen jazzin kirjoa ennenkin Jan Johanssonin tulkintana. Tällä raidalla kaikki Koma Saxon tärkeät elementit kohtaavat, on Eldhin bassonpomputuksen auktoriteettia, Lillingerin virtuoosimaista nopealiikkeistä rumputyöskentelyä ja riehakkaasti ristiin ja rastiin töräytteleviä saksofoneja. Loppuun vielä levyn ainoat studiokäsittelyt joiden voimalla ääni katoaa kaikuun. Elämyksellinen veto joka jäi keikalta vahvasti mieleen ja toimii levyltä lähes yhtä hyvin.

Koma Saxo on niin vahva ja intensiivinen livebändi että ei tunnu tärkeältä ymmärtääkö tätä musiikkia vai ei, se pikemminkin pakottaa kyytiin halusit tai et. LIVE onnistuu taltioimaan tätä puolta onnistuneesti. Intensiivisyys on myös haaste – LIVE ei ole levy jonka haluaa laittaa soimaan rentouttavaksi taustamusiikiksi.

Vuoden ehdottomasti keskeisiä jazzjulkaisuja joka taltioi levylle sen minkä ensimmäinen levy jätti vain harvalukuisten keikkojen yleisön herkuksi.

• Petter Eldh – basso
• Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
• Jonas Kullhammar – tenorisaksofoni ja huilu
• Mikko Innanen – altto- ja baritonisaksofonit
• Christian Lillinger – rummut