Rumpali Tomi Kämäräisen johtama Tanskan opintoaikojen aikaan perustettu Case Kämäräinen ei järin usein pääse soittamaan yhdessä soittajien asuessa nyt eri maissa. Yhteistyö on kuitenkin jatkunut toiseen levyyn asti – nyt julkaisunsa saa vihdoin koronan takia alkuperäisestä aikataulusta myöhästynyt 2019 äänitetty Joyride ja Kämäräinen on kirjoittamassa uuttakin musiikkia. Kokoonpano on sama kuin ensimmäisellä levyllä Waiting – saksofonissa puolalainen Marek Konarski, pianossa samoin puolalainen Grzegorz Tarwid ja bassossa norjalainen Petter Asbjørnsen.

Sattumalla voi joskus olla musiikkiin suurikin vaikutus, erityisesti kun on kyse muuntautumiskykyisestä ja vuorovaikutukseen pohjautuvasta jazzista, näin Joyridenkin tapauksessa. Levyn materiaali oli sävelletty akustisesti esitettäväksi, mutta kun äänityksen aika tuli kävi ilmi, että studiossa oli vain sähköpiano. Tämä ei yhtyettä lannistanut vaan kappaleet äänitettiin sähköpianolla ja lopputulosta kuunnellessa tuntuu että tämä saattoi vaikuttaa musiikkiin paljonkin, Tarwidin sähköpiano luo varsin kevyen ja ilmavan tunnelman ja Konarski ja Kämäräinen tuntuvat sovittavan soittonsa tähän. Bändin soitto ja soundi tuntuu rakentuvan sähköpianon ympärille, mutta musiikki ei ehkä ole aivan sellaista mitä sähköpianoa käyttävälle kvartetille yleensä sävellettäisiin – tämä taustatarina ainakin tuntuu antavan levylle oman identiteetin.

Levyn rytmitys on mielenkiintoinen. Se alkaa rauhallisesti Asbjørnsenin basson esittämällä Introlla jota seuraa raukeasti avautuva Autumn Sun. Tätä seuraa suoraviivaisen modernisti svengaava ydinmateriaali – Cream, Dumbo, Healing ja Joyride ovat kelpo materiaalia, mutta jos koko levy etenisi näillä linjoilla se jäisi tasapaksuksi. Levy kuitenkin vaihtaa onnistuneesti vaihdetta loppusuoralle.  Etukäteen singlenä julkaistu Thelonious Monkin henkeä huokuva Monkfish tuo ensin oman kulmikkaan mausteensa ja sitten hieman yllättävästi Sulkemisaika ja Septemberism ovat vapaasti hengittäviä hidastempoisia tunnelmointeja joissa fokus siirtyy ääniväreihin, erityisesti Konarskin saksofoni puhuu ilmeikkäästi ja näissä raidoissa ehkä erityisesti sähköpianon läsnäolosta saadaan paljon irti.

Joyride tuntuu kokonaisuuksien levyltä – bändi soittaa yhtenä yksikkönä ilman yksilöiden pröystäilyä kullekin soittimelle tilaa antaen ja sävellysten harkittu kaari tekee levystä yksittäisiä raitoja mielenkiintoisemman.

Uutta levyä saa julkaisija Eclipsen Bandcampista CD:nä ja diginä.

• Marek Konarski – saksofoni
• Grzegorz Tarwid – piano
• Petter Asbjørnsen – basso
• Tomi Kämäräinen – rummut