Lucia Cadotsch Speak Low

Sunnuntain Odysseus-festivaalin ohjelman avasi Berliinistä käsin toimiva sveitsiläissyntyinen laulaja Lucia Cadotsch ja hänen ensimmäisen levynsä nimeä kantava Speak Low -projekti jossa soittavat Otis Sandsjö ja Petter Eldh joiden musiikkia suomalainen jazzyleisö on voinut hyvin seurata We Jazzin tapahtumien ja julkaisujen kautta ja toisella levyllä ja nyt myös livekokoonpanossa urkuri Kit Downes.

Yhtyeen jazzstandarditulkinnat tuntuvat ainutlaatuisilta – Eldhin basso ja Sandsjön ilmeikäs saksofoninsoitto kietoutuvat Cadotschin herkkään lauluun tavoin jotka tuntuvat jopa kokeellisilta mutta toimivat lähes  maagisesti. Olin hieman epäileväinen miten urkuri Downes sopii kokoonpanoon sillä tämä omaperäinen instrumentaatio tuntui olennaiselta osalta Speak Low’n taikaa, mutta tämä kokoonpano paljasti mielenkiintoisia puolia Downesin urkujen soitosta.

Useimmat jazz-urkurit ovat Hammond-spesialisteja joiden soitto ja urkujen suomien mahdollisuuksien käyttö perustuu pitkälti Jimmy Smithin paaluttamalle soul jazz -perinteelle, mutta Downes on profiloitunut urallaan enemmän esimerkiksi kirkkourkujen ja harmoonin soittajana kuin Hammond-urkurina ja tämä kuului myös Hammonidin soitossa jossa hän onnistui pysyttelemään muita soittajia tukevana tarpeeksi hienovaraisena elementtinä.

Setti oli jälleen kuten Cadotschin edellisellä Suomen vierailulla upea elämys – Cadotsch ja Speak Low edustavat tänä hetkenä maailman mielenkiintoisinta pitkälti standardeihin pohjautuvaa laulujazzia ja siinä se.

• Lucia Cadotsch – laulu
• Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
• Petter Eldh – basso
• Kit Downes – Hammond

Verneri Pohjola Quartet

Verneri Pohjolan kvartetti oli minulle viikonlopun odotuimpia esiintyjiä vaikka juuri heidät näinkin Porissa edellisellä viikolla – The Dead Don’t Dream -levyn materiaali nimittäin tarjoaa mainioita mahdollisuuksia kehittää livesettiä. Se sisältää jopa piinavaan jännitteisiä sävellyksiä kuten setin Porissa ja Odysseuksessa avannut The Conversationalist tai Voices Heard ja toisaalta ylevää melodian lentoa kuten nimikappaleessa tai levyn avaavassa Monographissa.

Nyt kaksi kertaa tämän materiaalin elävänä kuulleena uskon että kokonaisuuden kaaressa on vielä tilaa kehittyä jos vain kvartetti saa mahdollisuuden esiintyä yleisöille – jos tuntuu että levynä The Dead Don’t Dream ei parantanut edellisestä kvartettilevystä Bullhorn niin tuntuu nyt että ehkä näistä osasista voisi rakentaa vahvemman livesetin. Vaan uljasta on soitto, paikoin ylevää ja paikoin kihelmöivää kehittelyä.

Wilder Brotherista on muodostunut suosikkikappaleeni niin uudella levyllä kuin setissäkin. Levyllä siihen tuo oman lisänsä vieraileva saksofonisti Pauli Lyytinen, mutta sitä puolta ei oikeastaan edes osaa kaivata kvartetin liveversiossa. Tuomo Prättälän pianonsoitto kimmelsi kuin meri aurinkoisessa iltapäivässä.

• Verneri Pohjola – trumpetti
• Tuomo Prättälä – piano, elektroniikka
• Antti Lötjönen – basso
• Mika Kallio – rummut

9OÅ

Sitten oli aika paljastaa ohjelmiston “secret new band”. Lavalle nousivat Kit Downes, Otis Sandsjö ja rumpali Joonas Leppänen joka paljasti että tämän trion oli tarkoitus soittaa viime joulukuun We Jazzin salakeikka, mutta sen peruunnuttua esiintyminen siirrettiin sitten tänne We Jazzin kesäfestarille – salaisuuden verho kuitenkin pidettiin yllä. Yhtyeen nimi on 9OÅ – sen taustatarina on, että We Jazzin Matti Nives sanoi, että yhtyeellä pitää olla nimi ja koska sitä ei ollut niinhän sen loi satunnaisesti kädet näppäimistölle lyöden.

Yhtye soitti enimmäkseen Leppäsen säveltämää musiikkia, mutta myös Sandsjöltä ja Downesilta kuultiin sävellyksiä ja yksi ruotsalainen kansanlaulukin.

En tiedä oliko bändi päässyt yhdessä harjoittelemaan, mutta ensiesiintyminen sujui mainiosti. Leppäsen soittoa on viime aikoina kuultu eniten hänen oman Alder Ego -yhtyeensä riveissä ja kamarijazzkvartetti Ainonissa jotka ovat molemmat abstraktiin avoimuuteen kallellaan olevia kokoonpanoja joiden musiikki ei perustu vahvaa rytmilliseen draiviin, mutta nyt Leppänen paahtoi paikoin varsin eri intensiteetillä ja bändi sai aika mukavaa paahtoa keiteltyä Lonnan tuulisella lavalla.

Trio toi hyvin esille sekä Sandjsön että Downesin soittotyylien erikoispiirteitä. Sandsjön kiertoilmahengitystekniikka joka mahdollistaa elektronisen musiikin kaltaisen “lirkuttelun” toi hauskaa erilaista vivahdetta – elementit jotka vahvasti elektronisessa Y-Otis -musiikissa tuntuvat pikemminkin vain “kuuluvan tyyliin” nousevat vähän paremmin esille poikkeuksellisena tenorisaksofonin mahdollisuuksien hyödyntämisellä eri kontekstissa. Myös yllä mainittu Downesin Hammondin soitto joka on mielenkiintoisella tavalla erilaista kuin perus jazzurkurointi teki setistä kiehtovampaa kuunneltavaa.

Tämän setin aikana ja sen jälkeen pidin hieman ruokataukoa, mutta tämä saattoi olla virhe sillä 9OÅ:n setin aikana sisälavalla aloittanut Mario Rom’s INTERZONE veti kuulemma erittäin kovan setin ja sai yleisöltä seisovat suosionosoitukset – ehkä siis festarin kovin keikka meni sivu suun, mutta aina ei ehdi kaikkialle. Tämä bändi esiintyy Suomessa vielä tänään maantaina Tampereen G-Livelabissa, huomenna Porissa Validi Karkia-keikalla Studio Hilkassa ja useamman keikan ajan 29-31.7. Raahen Rantajatseilla – kuulemani palautteen perusteella kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan jos mahdollista.

• Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
• Kit Downes – Hammond
• Joonas Leppänen – rummut

3TM

Festivaalin päätti Teppo Mäkysen 3TM jonka elektronisia ambient-maisemia lähestyvä musiikki tuntui merellisessä ympäristössä luonnon keskellä aiempaa rennommalta ja melkein raukealta. Ehkä toinen levy Lake on muutenkin ensimmäiseen verrattuna enemmän tähän suuntaan.

Päätimme lähteä kotimatkalle vielä Mäkysen, Jussi Kannasteen ja Antti Lötjösen soittaessa – oli mukava tunnelma lähteä festivaalisaarelta vielä musiikin kuuluessa laiturille.

• Teppo Mäkynen – rummut, elektroniikka
• Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
• Antti Lötjönen – basso

Yhteenveto

Odysseus 2021 tuntui erittäin onnistuneelta festivaalilta. Sijainti oli helposti kaupungista julkisella liikenteellä saavutettava, mutta kuitenkin mukavasti erossa urbaanista ympäristöstä – Lonna on toiminut hyvin yksittäisten keikkojen järjestyspaikkana, ehkä pienenä festarialueena vielä paremmin. Moni yleisössä kehui paikkaa ja konseptia ja Odysseus tuntui tavoittavan paljon yleisöä joka ei muuten käy paljoa jazzkeikoilla. Tyydyttämätöntä kysyntää helposti lähestyttäville ja konseptiltaan ja ympäristöltään mielenkiintoiselle jazztapahtumille siis pääkaupunkialueella on.

Hieman kapasiteetin loppuminen alkoi näkyä – ruoan jonotusajat olivat iltapäivällä molempina päivinä pitkiä ja tällä aikataulutuksella Makasiinilavan koronakapasiteetti täyttyi varsin aikaisin keskellä ulkolavan settiä, sisälavan ohjelmiston kuunteleminen vaati selkeää leikkausta sekä ulkolavan edellisen setin lopusta että seuraavan alusta.

We Jazzin Katariina Uusitupa melkein jo lupaili ensi kesänä jotain vastaavaa tulevan. Sitä ennen on toki tulossa paljon We Jazzin tuottamia jazztapahtumia. Kesäkuussa alkoi kahdeksan ilmaiskonsertin sarja jossa jazzia kuullaan kaikissa Helsingin suurpiireissä ja joulukuussa on jälleen tiedossa We Jazz -festivaali. Ohjelmisto julkaistaan tällä tietämällä syyskuun alussa.

We Jazz -keikkasarjan päivämäärät:
la 19.6.2021 Keskinen suurpiiri
la 31.7.2021 Kaakkoinen suurpiiri
la 7.8.2021 Läntinen suurpiiri
la 21.8.2021 Östersundom
la 4.9.2021 Eteläinen suurpiiri
la 18.9.2021 Koillinen suurpiiri
la 16.10.2021 Itäinen suurpiiri
la 13.11.2021 Pohjoinen suurpiiri