Kitaristi Bill Frisellin keikkaa Espoon Sellosalissa saatiin odotella muutama vuosi kun korona siirsi keikkaa jo pariin otteeseen ja kokoonpanokin ehti vaihtua viime vuonna jo Poriin ehtineestä triosta Harmony -kvartetiksi, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Olen itse seurannut aktiivisesti Frisellin tekemisiä jo vuodesta 1996 kun näin hänen rummuttoman ja bassottoman kvartettinsa Porissa. Frisell ei ole koskaan halunnut lokeroida tekemisiään ja levyjen skaala ulottuu kokeellisesta ja aggressiivisestakin avan-gardesta herkkään Amerikkalaiseen juurimusiikkiin monien tyylien kautta. Skaalan pehmeimpään päähän sijoittuu tämä Espooseen saapunut Harmony, jossa laulu ja nimen mukaisesti stemmalaulu on suuressa osassa. Laulusolistina Frisellin kanssa duo-levynkin tehnyt ansioitunut laulaja Petra Haden ja heitä tukemassa Frisellin bändissä jo 80-luvun lopulla soittanut sellisti Hank Roberts ja kitaristi Luke Bergman paitsi soittimin niin myös laulustemmoin.

Harmonyn musiikki on herkkää, kaunista ja tunteikasta, siinä on leirinuotiosoittelun ja rennon yhdessä tekemisen tunnelmaa, mutta se ei kuitenkaan ole pliisua tai liian imelää sillä Frisellin luova kitaransoitto tuo siihen oman erityilaatuisen vivahteensa – joskin sekin on Frisellin kitaraksi hieman normaalia sovinneisempiin harmonioihin tähtäävää.

Ohjelmistossa on Amerikkalaista perinnemusiikkia niin countrya, westerniä, folkkia, great American songbook -henkeä, pakollinen jazzstandardikin, 60-luvun poppia, David Bowie -coveri ja ehkä yllättävänkin paljon Frisellin omia sävellyksiä. Harmonyn käsittelyssä kaikki tuntuu sopivan täydellisesti yhteen ja tulevan jostain yhteisestä musiikillisesta lähteestä. Frisellin soitossa on hyvää pelimannihenkeä, Frisellin eri kokoonpanot kokoontuvat soittamaan yhdessä musiikkia ja katsotaan mitä tulee ja keikan tai levyn kokonaisuus muodostuu soittajien ja laulajien yhteisestä tekemisestä.

Frisellin kuvastossa Harmony on lähes ainutkertainen kokoonpano, joskin muutamat levyt joilla Haden on laulamassa ovat varsin saman henkisiä, joten oli mukavaa saada se Suomeenkin. Elävänä koettuna se oli vielä levyä parempi – yhteisen soiton ja laulun magia välittyi Sellosalissa äänitettä paremmin.

• Bill Frisell – kitara
• Petra Haden – laulu
• Hank Roberts – sello, laulu
• Luke Bergman – kitara, laulu