Kuvat: Minna Hatinen

Perjantaiksi Savoy JAZZFestiin oli buukattu nimekäs kitaristi Kurt Rosenwinkel joka pääsi esiintymään kahdessa eri kontekstissa. Ensimmäisessä setissä “kotijoukkue” UMO Helsinki Jazz Orchestran kanssa ja toisessa kvartetissa Seamus Blaken, festivaalin taiteellisen johtajan Kaisa Mäensivun ja Joe Perin kanssa.

Kurt Rosenwinkel & Umo Helsinki Jazz Orchestra

Kun sekoittaa tasaisessa suhteessa eri värejä niin saa tylsää harmaata. Rosenwinkelin ja UMOn kohtaaminen rakentui Rosenwinkelin brasialaishenkisen Caipi levyn materiaalin ympärille josta Philippe Maniez on tehnyt big band sovituksia.

Tässä sekoituksessa ei oikein toiminut mikään elementti parhaimmillaan, sävellysten brasilialainen henki oli kadonnut sovituksissa eikä niistä tullut kovin mielenkiintoista big band -musiikkiakaan eikä Rosenwinkel päässyt solistinakaan kovin hyvää vireeseen – UMOn riveistäkin nousi onnistuneempia soolohetkiä kun Manuel Dunkel ja Markus Ketola saivat mahdollisuutensa.

UMO Helsinki Jazz Orchestra hoiti muutenkin tonttinsa ammattitaidolla, mutta ihan keskiverto UMOn oma keikka ilman ulkopuolisia solisteja on yleensä suoraan sanoen tätä festarisettiä mielenkiintoisempi.

Ensimmäinen setti vaikutti idealta joka toimi paperilla – näin saatiin yhdistettyä JAZZFestin vakioesiintyjä UMO ja nimekäs solisti jota ei ehkä vain jälkimmäisen setin pienyhtyejazzahtelun varjolla kannattaisi tuoda Helsinkiin.

• Solistl: Kurt Rosenwinkel – kitara
• UMO Helsinki Jazz orchestra joht. Ed Partyka
• Vaskisoittimet // Brass
• Teemu Mattsson
• Timo Paasonen
• Mikko Pettinen
• Janne Toivonen
• Kasperi Sarikoski
• Pekka Laukkanen
• Mikko Mustonen
• Mikko Marttila
• Saksofonit ja puupuhaltimet // Saxophones & woodwinds
• Mikko Mäkinen
• Ilmari Rönkä
• Marko Portin
• Manuel Dunkel
• Samuli Nieminen
• Komppi // Rhythm Section
• Seppo Kantonen, piano
• Filemon von Numers, basso // bass
• Markus Ketola, rummut // drums

Rosenwinkel / Blake / Mäensivu / Peri

Toiseen settiin saatiin sitten lavalle ketterämpi kvartetti ja meno oli heti vapautuneempi kun hommiin lähdettiin Perin Crosswind -sävellyksellä joka avaa myös Perin uunituoreen Perillä -levyn. Rosenwinkelkin soitti soolonsa vapautuneemmin ja Pat Methenyn mieleen tuovaa virtuoottisuutta alkoi ilmaantua.

Tässä setissä Savoyn lavalle soittamaan päässyt taiteellinen johtaja Mäensivu kertoi ajatuksen tästä kokoonpanosta olleen jo muutaman vuoden ilmassa New Yorkissa ja nyt se saatiin toteutettua ja nelikko oli päässyt esiintymään tällä viikolla myös Oulussa.

Setti koostui pääosin jäsenten omista sävellyksistä. Meininki oli mukavaa modernia jazzahtelua, ajatukset menivät New Yorkin jazzklubeille. Soitto oli sopivasti modernia, mutta vahvasti jazzin perinteessä kiinni.

Setin huippukohta tuli kuitenkin suunnitellusta ohjelmistosta poikkeavalla numerolla. Uutinen saksofonisti Wayne Shorterin kuolemasta saavutti minut torstaina Samara Joyn keikanväliajalla ja monien muiden jazzin ystävien lailla oli perjantaina kuunnellut Shorterin tuotantoa ja kun bändi aloitti Shorterin Fee-Fi-Fo-Fumin niin se kosketti välittömästi. Myös saksofonisti Blake vaikutti tilanteen herkistämältä lavalla kuunnellessaan ensin Rosenwinkelin soolon ennen omaa komeaa sooloaan. Tämä tulkinta jäänee näistä festareista pitkäksi aikaa mieleen ainutlaatuisena hetkenä – ainakin loppusetti jäi hieman tämän upean Shorter-hetken varjoon.

• Kurt Rosenwinkel – kitara
• Seamus Blake – tenorisaksofoni
• Kaisa Mäensivu – basso
• Joe Peri – rummut