Rumpali Aleksi Heinola on jo osoittanut taitavansa 60-lukulaisen Blue Note hard bop jazzin, siitä vahvana esimerkkinä kolme vuoden takainen leaderi debyytti Aleksi Heinola Quintet. Samalla tiellä jatkaa vielä ehkä tyylillisesti puhtaammin uusi Jazzaggressionin julkaisema Aleksi Heinola Quartet. Suomessa jonkun verran keikkailleessa kansainvälisessä kvartetissa soittavat Heinolan kanssa saksofonia Unkarista kotoisin oleva Gabor Bolla, pianoa Jukkis Uotila ja bassoa Ruotsissa syntynyt ja pitkään Tanskassa vaikuttanut Daniel Franck.

Levyn kolmestatoista raidasta neljä on Heinolan omia sävellyksiä, Uotilan kynästä saadaan yksi ja loput ovat tulkintoja jazzin nimekkäiden säveltäjien tuotannosta – kaksi kappaletta Wayne Shorterilta, yksi Thelonious Monkilta, Joe Hendersonilta, Cedar Waltonilta, Mal Waldronilta, Horace Silveriltä ja Steve Grossmanilta.

Paljon kvartetista kertoo se miten lainakappaleet tulkitaan. Kaikki ovat melko lähellä kanonisia levytyksiään ja säveltäjän omat ominaispiirteet tuodaan kunnioittaen mukaan – erityisesti Shorter ja Monk biiseissä säveltäjän hengen aistii vaikka kappale ei olisi tuttukaan. Kvartetti ei niinkään tarjoa kovin omaperäistä soundia ja uutta näkemystä sovituksissa tai sooloissa vaan ylpeästi liputtaa perinteisten hard bop -arvojen puolesta.

Levy on tämän ajan jazzlevyksi pitkä. 79 minuuttinen levy kolkuttelee CD:n ja korkealaatuisen tupla-LP:n formaattien rajoja, mutta koska levyn ilme on yhtenäinen ja soiton laatu tasaisen korkeaa niin pituus ei puuduta. Jos pitää yhdestä raidasta tällä levyllä, pitää todennäköisesti kaikista. Tämä kuitenkin muodostunee levyn haasteeksi – siinä missä on ehkä kiistatonta että sillä on tärkeä arvonsa että uudet jazzmuusikkosukupolvet puhuvat sujuvasti jazzin kieltä ja tämän tyyppinen musiikki elää yhä klubeilla ja baareissa niin kun kilpaillaan fyysisten levyjen ostajien rahoista tai suoratoistopalvelujen käyttäjien ajasta niin levy joutuu samalle viivalle vaikkapa niiden klassikkolevyjen kanssa jolla lainakappaleet on alunperin julkaistu. Siinä taistelussa auttaisi omaperäisempi ote.

Uskon kuitenkin että levy löytää oman yleisönsä. Tilanteessa missä Internetin jazzkeskusteluissa Blue Noten uudelleenjulkaisut herättävät paljon enemmän huomiota kuin uusi jazzmusiikki niin perinnetietoiselle ja taitavasti toteutetulle musiikille pitäisi löytyä kannattajiakin.

• Aleksi Heinola – rummut
• Gabor Bolla – saksofoni
• Jukkis Uotila – piano
• Daniel Franck – basso