(Photo: Haappix)

Billy Cobham

Rumpali Billy Cobham on eittämättä fuusiomusiikin legenda. Siihen riittäisivät jo meriitit Mahavishnu Orchestrasa ja Miles Davisin rankan fuusiokauden bändissä ja muutamat omissa nimissä julkaistut fuusiolevytysten klassikot, erityisesti Spectrum kuuluu 70-luvun alun kuumimman A-ryhmän fuusiolevyihin. Näiden lisäksi Cobham oli erityisesti vuosien 1971 ja 1976 välillä mukana monilla ajan merkittävillä levytyksillä.

Fuusion tyylit muuttuivat ja kun muotiin tuli 70-luvun loppupuolella se että elämässä tärkeintä on olla tekemättä virheitä niin Cobham oli ehkä kannuksensa ansainnut ja vaikka omaa tuotantoa on kertynyt niin levyrintamalla käytännössä kaikki kirkkaat tähdet olivat fuusion villimmillä nuoruusvuosilla.

78-vuotiaan Cobhamin monikansallinen kiertuebändi oli valitettavasti huomattavasti vähemmän legendaarinen. Noin puolentoistatunnin setti oli melko tasapaksua sliipattua fuusiota – ei sillä etteikö sitä olisi ilokseen kuunnellut kun veteraanin soitossa oli vielä ruutia, mutta Cobhamin merkittävimpien levytysten “hittibiiseistä” saisi aivan järisyttävänkin fuusiopommituksen aikaan että suhteessa mahdolliseen potentiaaliin loppuunmyyty legendavierailu oli melko vaisu eikä bändistä noussut suuria solisteja joita fuusiomusa hieman aina kaipaa.

Hieman puolenvälin jälkeen Cobhamin herkän sormilla tomeihin napsutellun soolon jälkeen alkanut Stratus antoi hetkeksi toivoa että setti voisi lähteä uuteen nousukiitoon, mutta ei sekään täyteen liekkiin roimahtanut.

• Billy Cobham, rummut
• Camelia Ben Naceur, koskettimet
• Emilio Garcia, kitara
• Victor Cisternas, basso
• Steve Hamilton, koskettimet

Aurora Hentunen Quintet

Pianisti/säveltäjä Aurora Hentusen kaksi aiempaa levytystä ovat jääneet positiivisesti mieleen. Kolmas levy on tulossa ja uutta materiaalia saatiin spiikkien mukaan kuulla nyt ensimmäistä kertaa April Jazzeilla.

Hentusen musiikki on miellyttävän melodista Pohjosmaalaishenkistä modernia jazzia jossa nyt keikan perusteella on enemmän elektronista tummempaa väriä tuomassa lisää sävyjä. Nuoremmista kotimaisista bändeistä usein huomaa kansainvälisillä festarilavoilla että vielä puuttuu itseluottamusta ja latausta – Louhisalissakin on täyttämistä. Näin tämänkin kvintetin kohdalla vaikka vahvoja hetkiäkin paikoin oli. Positiivisen vaikutuksen teki saksofonisti Ukko Heinonen jonka soolo-otteissa oli hyvä tilanteesta innostumisen tunnetta ja hieman heittyätymistäkin – lavalla pitää uskaltaa!

Innolla odotan kolmatta levyä. Hentusen keikkakalenterista ei tulevia bändikeikkoja tällä hetkellä löydy mutta eiköhän tilaisuuksia tule kuulla tätä bändiä kunhan levy ilmestyy – kannattaa tutustua, ehkä turhankin vähälle huomiolle jäänyt nuori tekijä kahden ensimmäisen levyn kohdalla.

• Aurora Hentunen, piano, koskettimet
• Joona Kilponen, trumpetti
• Ukko Heinonen, tenorisaksofoni
• Veli-Matti Silanterä, basso
• Ville Luukkonen, rummut