Tänä vuonna Jazzpossu suoritti yhden päivän täsmäiskun Tampere Jazz Happeningiin. Nelipäiväisen festarin pitkä lauantai tarjoaa mainion tilaisuuden nauttia jazzista täysin rinnoin ja kun Klubi aamuyöstä sulkee oviaan alkavat jo aamun junat kulkea kohti Helsinkiä.

KUU!

Nimekkäälle ACT -levy-yhtiölle levyttänyt KUU! on toiminut jo 13 vuotta. Suomalaisille Berliinistä käsin toimiva nelikko on erityisesti huomoinarvoinen kitaristi Kalle Kaliman takia, mutta näillä leveysasteilla monet jazzdiggarit tuntevat myös räväkän rumpali Christian Lillingerin mm. Koma Saxosta.

Erilaisia särmikkäitä palikoita yhteen sovitteleva KUU! ei ole koskaan neljällä levyllään ollut minulle yhtä mielenkiintoisen kuuloinen bändi kuin miltä Kaliman ja Lillingerin sisältävä avant-rock rymistelybändi kuulostaa ajatuksena eikä oikein livenäkään iskenyt, palikoista pitäisi muodostua jotain mielenkiintoisempaa vaikka on vaikea osoittaa sormella että mikä oikeastaan tökkii sillä Lillingerin sähäkkää rumpalointia kuultiin, Kalima on taitava kitaristi joka rockhenkisemmässäkin kontekstissa nousee sooloissaan ainakin perus kokeilullista rockarikepittäjää korkeammalle tsolle ja toinen kitaristi Frank Möbiuskin soitti varsin mielenkiintoisesti eikä sinänsä laulaja Jelena Kuljićiakaan voi tikun nokkaan nostaa.

Ehkä jotain ruumiillistui bändin cover-versioon Beastie Boysin Sabotagesta joka hukkasi alkuperäisen grooven ja hengen ja korvasi sen jotenkin turhanpäiväisemmällä rymistelyllä. Toinen tunnistamani lainakappale, Arcade Firen My Body is a Cage sen sijaan onnistui mainiosti ja oli setin kohokohta.

• Jelena Kuljić – laulu
• Frank Möbus – kitara
• Kalle Kalima – kitara, basso
• Christian Lillinger – rummut

Joel Ross “Good Vibes”

Vibrafonisti Joel Ross on yksi vahvoista merkeistä siitä, että Don Wasin johdossa legendaarinen Blue Note on jälleen päässyt kiinni amerikkalaisen jazzin uusiin mielenkiintoisimpiin virtauksiin. Pitkälti New Yorkista tulee paljon mielenkiintoista uutta musiikkia jossa on oma uusi henkensä – ainakin tältä etäisyydeltä sitä alkoi kuulla Ambrose Akinmusiren musiikissa, mutta Ross, Immanuel Wilkins ja Melissa Aldana ovat lähteneet samanlaisille poluille ja näitä otteita kuulee myös esimerkiksi Kaisa Mäensivun ja Max Zengerin uudessa musiikissa.

Rossin “Good Vibes” kävi pari vuotta sitten Porissa ja jäi livenä vaisuksi pettymykseksi. Nyt kokoonpanon henki oa soitinarsenaali oli muuttunut vaikka kolme neljästä soittajasta oliki samoja, basisti Kanoa Mendenhall ja rumpali Jeremy Dutton nähtiin Porissa silloin ja Tampereella nyt, mutta silloin oli mukana saksofonisti ja nyt puolestaan pianisti Jeremy Corren.

Oli kyse sitten instrumentaatiosta, musiikille suotuisemmasta sisätilasta tai kuun asennosta niin Good Vibes oli nyt kuin eri maata. Tälle jazzin tyylille oleellinen intensiteetti loisti eri tasolla ja homma tuntui toimivan,.

Livenä Ross punoo monia kappaleita yhdeksi setin mittaiseksi kokonaisuudeksi joka tarjoaa mahdollisuuksia pitemmän draaman kaaren rakenteluun mutta esittää myös haasteita, kun sävellyksestä toiseen tai soolo-osiosta sävellykseen siirrytään sulavasti lennosta niin välillä kuulijalta punainen lanka katosi ja piti hakea uudestaan.

Tunnin setti sisälsi kuitenkin monia onnistumisia ja levyiltä tutut melodiat nousivat hetkin vaikuttavasti esiin.

• Joel Ross – vibrafoni
• Jeremy Corren – piano
• Kanoa Mendenhall – basso
• Jeremy Dutton – rummut

Goran Kajfeš Subtropic Arkestra

Ruotsalaistrumpetisti Goran Kajfešin johtama Subtropic Arkestra koottiin Kajfešin palkitulle X/Y levylle toistakymmentä vuotta sitten, mutta olin itseasiassa unohtanut että bändi soitti jo tuolla levyllä, sen verran vahvasti tähän mennessä se on nimittäin ruumiillistunut mainioon kolmen levyn 2013-2017 välillä julkaistuun The Reason Why levytrilogiaan jossa bändi tulkitsi omaan tyyliinsä omaan musiikilliseen näkemykseensä vaikuttaneita ja inspiroineita biisejä ja artisteja.

Ainakin Tampere Jazz Happeningin materiaali kertoo että suunnitteilla on uutta omaa materiaalia, mutta Tampereen iltapäiväosion päättäneessä setissä lainakappaleet olivat vielä vahvana runkona. Setin aloittanut tulkinta Bo Hanssonin Storstadista (jonka monet tietänevät englanninkielisellä nimellä Big City) ja sen päättänyt turkkipsykeriipaisu Yakar Inceden Inceden – molemmat ensimmäiseltä The Reason Why -levyltä – tuntuivat kaivatuilta hittibiiseiltä.

Vahva rytmiikka ja kova meininki saivat yleisönkin innostumaan, settiä rytmitettiin vaihtelemalla rytmisen tykityksen ja kuulaamaan maalailun välillä – erityisesti intensiivisemmät ja menevämmät hetket nousivat tästä komeasti esiin. Erityisesti Kajfeš itse ja saksofonisti-huilistit Jonas Kullhammar ja Per “Ruskträsk” Johansson sooloilivat väkevästi.

• Goran Kajfeš – trumpetti
• Jonas Kullhammar – saksofoni ja huilu
• Per ”Ruskträsk” Johansson – saksofoni ja huilu
• Robert Östlund – kitara
• Jesper Nordenström – koskettimet
• Johan Berthling – basso
• Lars Skoglund – rummut

Silva Kallionpää Quartet

Iltaisin Tampere Jazz Happening tarjoaa musiikkia kahdella lavalla. Vaikka päähuomio on Pakkahuoneen isossa salissa niin suomalaisen jazzin ystävä usein viettää loppuillan intiimillä Telakalla. Hieman limittäin menevät setit mahdollistaisivat jonkun verran lavojen välistä sukkulointia, mutta Telakan rajatun kapasiteetin takia kun kerran hyvän paikan pöydästä saa niin siitä ei mielellään lähde. Tänäkin vuonna Telakan tarjonta houkutteli Jazzpossua enemmän kuin Pakkahuoneen suuremmat nimet.

Telakan illan avasi viulisti Silva Kallionpään kvartetti. Kallionpää on löytänyt onnistuneesti kvartetteineen soundin joka tuntuu modernilta jazzilmaisulta antaen viulun soida viuluna – jazzin perään haikalevan viulistin yleisimmät sudenkuopat on vältetty.

Viime vuoden Unadaptable -levyyn verrattuna suuren muutoksen teki se että akustisen pianon sijaan Nikita Rafaelov soitti pääasiassa Rhodes-henkistä sähköpianoa ja musiikki muuttui huomattavasti enemmän fuusio-henkiseksi. Muutos toimi hyvin – Rafaelov olisi varmasti oiva sähköpianisti anteeksipyytelemättömän 70-lukulaiseen fuusiopumppuunkin.

Kvartetin soundi tuntui marraskuiselta.

• Silva Kallionpää – viulu, sävellykset
• Nikita Rafaelov – sähköpiano, piano, syntetisaattori, sampleri
• Juuso Rinta – kontrabasso
• Joonas Leppänen – rummut

Max Zenger Globus

Max Zengerin Globus on jäänyt livebändinä vahvasti mieleen mahtavasta setistä 2019 Pori Jazzin Poriljonki -lavalla. Tuolloin kokoonpanossa selvästi ylittyi jonkunlainen toisten soittajien innostamisen ja heistä innostumisen kriittinen massa.

Tuo keikka oli ehkä liiankin hyvä sillä kaikenlaisia Zengerin tekemisiä ja erityisesti uutta Globus -materiaalia tulee aina verrattua siihen. Vaikka sävellyksellisesti ja levynäkin viime vuoden Flores on debyyttiä vahvempi niin livekierroksia voisi löytää lisää ja sitten alettaisiinkin jo puhua todella huikeasta bändistä.

Zengerin spiikkien mukaan tällä keikalla kuultiin viimeistä kertaa livenä Flores -materiaalia – uutta Globus-matskua on siis toivottavasti tulossa. Livesetti osoitti sävelletyn materiaalin vahvuuden – monet kappaleet tuntuivat välittömästi tutuilta ja tästä oli hyvä lähteä sooloilla kehittelemään. Zenger ja pasunisti Kasperi Sarikoski soittivat rutinoidun tyylikkäästi – sähäkämpää maalailua tarjosivat rumpali Anssi Tirkkonen ja erityisesti kosketinsoittaja Mikael Myrskog jolta kuultiin hieno kasarihifistelysyntsasoolosektio – ehkä harmillisesti siitä muusta konsertin menosta poikkeavasta tunnelmasta ei lähdetty bändin voimalla rakentamaan jotain aivan uutta.

• Max Zenger – alttosaksofoni
• Kasperi Sarikoski – pasuuna, flugabone
• Mikael Myrskog – koskettimet
• Juuso Rinta – basso
• Anssi Tirkkonen – rummut

Jimi Tenor Band

Illan päätti Jimi Tenor Band joka syntyi “paremman tekemisen puutteessa” koronavuosina. Ainakin toistaiseksi Tenorin vanhempia biisejä soittavassa kokoonpanossa soittavat kitaristi Lauri Kallio, pasunisti Heikki Tuhkanen ja kaksi rumpali/lyömäsoittajaa, Eeti Nieminen ja nyt jo 20 vuotta Tenorin kanssa yhteistyötä tehnyt Ekow Alabi Savage.

Yhtenä erikoispiirteenä kaikki bändin jäsenet myös laulavat. Lauluharmonioita oli kuulemma harjoiteltu erikoisoluiden voimalla Tenorin keittiössä. Toinen huomionarvoinen instrumentaatiossa on että joillain raidoilla Tuhkanen soittaa tuubaa basson roolissa.

Näistä elementeistä lauluosuudet hoituivat riittävän hyvin Tenorin musiikkiin – teknisesti taitava laulu ei ny varsinaisesti kuulu keskeisiin elementteihin muutenkaan – mutta tuuban käyttö toimi ehkä yllättävänkin hyvin, joskin ovathan Theon Cross ja Sons of Kemet jo vahvasti viime vuosina todistaneet että kyllä tuuba menevään afromusiikkiin pontevaksi bassosoittimeksi sopii.

Pääosassa oli kuitenkin Tenorin menevä afrofuturistinen groovemusa. Instrumentaatio vaihteli – Nieminen ja Savage vuorottelivat rumpusetin ja lyömäsoittimien välillä, Kallio soitti kitaraa ja bassoa ja välillä hieman Omnichordiakin, Tuhkanen tuubaa ja pasuunaa ja Tenor itse saksofonia, huilua ja syntetisaattoria – mutta hyvä groove jatkui. Tuntui että ajan myötä Tenorin musiikin erilaiset elementit afrojazzista elektroniseen musiikkiin ja retrofuturistiseen groovailuun ovat lähestyneet toisiaan ja kasassa alkaa olla eri elementtien maukas synteesi. Bändi oli valmis hieman yllättämäänkin, vähän mukaan saatiin myös vapaan improvisaation kaoottisuutta.

Puolentoista tunnin setin lopuksi bändi sai yleisöä vähän tanssimaankin.

• Jimi Tenor – saksofoni, huilu, syntetisaattori, laulu
• Lauri Kallio – kitara, basso, Omnichord, laulu
• Heikki Tuhkanen – tuuba, pasuuna, laulu
• Eeti Nieminen – rummut, lyömäsoittimet, laulu
• Ekow Alabi Savage – lyömäsoittimet, rummut, laulu

Tampere Jazz Happening 2023 Tullikamarin Pakkahuoneella ja Telakalla 4.11. 2023