Esittelyssä jälleen viisi uutta vinyylijulkaisua. Kaksi kotimaista kitaristia, Teppo Mäkysen “autotalliprojekti” The Stance Brothers, Sun Ra uusintajulkaisu ja viimeisin Jazzman Recordsin spiritual jazz -kokoelma.
Heikki Ruokangas – Karu
Karun kitaroinnin erikoismies Heikki Ruokangas on ollut tänä vuonna aktiivinen. Julkurintamalla on saatu ainakin kaksi levyä, yksi EP ja muutama erilliskappalekin.
Akustinen soolokitaralevy Karu on Ruokankaan ensimmäinen julkaisu amerikkalaisella 577 Recordsilla, tarkemmin heidän Orbit577 alamerkillään.
Levyssä on odotettua avant-gardeilmaisun karheutta, mutta Karu on parhaimmillaan erittäin kaunis levy. Jo kaksi ensimmäistä raitaa todisti levyn voimasta – Ruokankaan oma sävellys Psalm ja ainoa lainakappale On suuri sun rantasi autius iskivät ensikuulemalta.
Kannattaa tutustua, erityisesti jos akustinen avant-garde soolokitaralevy kuulostaa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta – Karu saattaa hyvinkin yllättää.
Pienen fyysisen painoksen viimeisiä viedään Bandcampissa.
- Heikki Ruokangas – akustinen kitara
Tuomas Paukku Scription – Whirls
Kitaristi Tuomas Paukun Scription -kokoonpanon toinen levy Whirls on kypsä paketti. Kitara/piano-kvartetilla on mukavan tumma soundi. Paukun kitarasoundissa on efekteineen riittävästi persoonallisuutta että se toimii mukavasti pianon säestämänä melodiasoittimena sortumatta särölläkään rockhenkiseen tilutteluun. Soolotilaa löytyy mukavasti myös pianisti Artturi Röngälle ja basisti Jori Huhtalalle. Scription on mukavan tasapainoinen elementeiltään. Moderni kitarajazzmeininki tuo mieleen Olli Hirvosen tekemiset.
Levyn heikkoudeksi jää, että Paukun sävellykset eivät jää kovin hyvin mieleen – muutamalla “hittibiisillä” levy olisi aivan erinomainen.
- Tuomas Paukku – kitara
- Artturi Rönkä – piano
- Jori Huhtala – bass
- Tomi Saikkonen – drums
The Stance Brothers – Duktus
Teppo “Teddy Rok” Mäkysen edellisesti The Stance Brothers LP:stä ehti vierähtää 16 vuotta ennen toista pitkäsoittoa Duktus. Monet keskeiset elementit ovat yleistyneet jazzmuusikoiden keskuudessa – instrumentaalihiphop ja elektroninen musiikki ovat tulleet jazzrumpaleille yhä yleisimmiksi vaikutteiksi ja yhden miehen tuotannotkin tuntuvat yleistyvän.
Duktus koostuu yhdestätoista pienestä ideasta – hauskoja grooveja ja pieniä tunnelmia. 70-lukulaiset vibrafonigroovet kohtaavat hiphopin ja vähän mukana on modernia Chicagon henkeäkin.
Rytmiikasta ja harmonisesta maailmasta löytyy tarpeeksi liimaa että eri elementit muodostavat levyn tuntuisen kokonaisuuden. Muutama groove jää mieleen, mutta kokonaisuutena levy jää melko köykäisen oloiseksi.
- Teddy Rok – kaikki
- Muut äänet: Dika Javi , Byron Breaks, Black Kofi
Levyä saa laajasti hyvinvarustelluista levykaupoista ja Bandcampista.
Sun Ra – Space is the Place
Sun Ra nauttii ansaittua kulttimainetta omaperäisemmän jazzin ja harvinaisten levyjen diggailijoiden keskuudessa.
Sun Ra julkaisi paljon laadultaan vahvasti vaihtelevia toinen toistaan ihmeellisempiä levytyksiä. Monet olivat omakustanteita, mutta jonkun verran levyjä julkaistiin myös suuremmilla levymerkeillä ja tämmöisiä väyliä pitkin alunperin Blue Thumb labelilla julkaistu Space is the Place on löytänyt tiensä Verve by Request -reissuesarjaan.
Blue Noten Tone Poetit hallitsevat vielä ilmatilaa eniten kehutuista ja kohutuista reissueista, mutta monta oleellista uudelleenjulkaisua on ollut tässäkin sarjassa: mm. Alice Coltranen Ptah the El Daoud, Pharoah Sandersin Black Unity ja Albert Aylerin Love Cry.
Space is the Place on parhaasta päästä Sun Ran levyjä. Yli 20 minuuttinen nimibiisi ja Rocket Number Nine ovat molemmat “hokemaklassikkoja”, Imagine ja Discipline 33 esittelevät Ran hieman perinteisempää puolta ja Sea of Sound tarjoaa tuokion avaruushäröilyä. Ei lainkaan huono valinta ihmiselle joka haluaisi omistaa vaikka yhden Sun Ra -levyn ja kuulunee jokaisen Rasta innostuneen kokoelmiin. Itse julkaisu on “perushyvä” vaikkakin Suomessa hinnoittelu antaisi odottaa jotain luksuksen tuntua jota tavalliseen paperipussiin pakattu levyä ei kyllä tarjoa.
Levykauppa Äx näyttää yliarvoineen Sun Ran yleisen vetovoiman. Tätä alunperin Suomessa korkean hintalapun saanutta julkaisua nimittäin on nyt tarjolla monta kappaletta noin puoleen hintaan – Sun Rasta kiinnostuneille kelpo ostos alennushinnalla mielestäni.
- Sun Ra – piano, urut, Moog
- Larry Northington – alttosaksofoni
- Danny Davis, Marshall Allen – alttosaksofoni, huilu
- Pat Patrick – baritonisaksofoni, basso
- Danny Thompson – baritonisaksofoni, huilu
- Eloe Omoe – bassoklarinetti
- Alzo Wright, Harry Richards, Robert Underwood – rummut
- Lex Humphries – lyömäsoittimet
- Russell Branch, Stanley Morgan – lyömäsoittimet, congat
- John Gilmore – tenorisaksofoni, rummut, laulu
- Akh Tal Ebah – trumpetti, flyygelitorvi, laulu
- Lamont McClamb – trumpetti, lyömäsoittimet
- Cheryl Banks, Judith Holton, June Tyson, Ruth Wright – laulu
Spiritual Jazz 15 – A Tribute to Trane
Ei ole aivan selvää koska musiikkia jota nykyään jazzlevydiggarit kutsuvat spiritual jazziksi alettiin kutsua spiritual jazziksi. Termiä ei ainakaan laajasti käytetty vielä kun Pharoah Sanders ja Alice Coltrane tekivät John Coltranen jalanjäljissä nyt tyylin kivijaloiksi tunnustettuja levyjä 1960- ja 70-luvuilla.
On hyvin mahdollista että termi yleistyi erityisesti Jazzman Recordsin kokoelmalevysarjasta jonka ensimmäinen osa julkaistiin 2008 – ainakin Jazzmanin Gerald Short muistelee termin muodostuneen vähän sitä ennen ja omat muistikuvani tukevat tätä. (ei kuulkaas puhuttu spiritual jazzista vielä kun Soulseekistä etsittiin Kozmigroov Konnectionissa mainittuja levyjä…)
Uusin, viidestoista, tupla-LP keskittyy kunnianosoituksiin John Coltranelle. Voisi jopa kärjistää että kaikki spiritual jazz -musiikki on tavalla tai toisella kunnianosoitus ‘Tranelle, sen verran vahvasti Coltranen 60-luvun musiikin vaikutus on tällaiselle musiikille keskeistä.
Viisitoista vuotta sarjan alun jälkeen ainakaan alusta asti sitä seuranneelle paatuneelle jazzlevyfriikille sarja harvoin tarjoaa samanlaisia uusien maailmojen avautumisia kuin alkuaikoina. Tällä kertaa uudet mielenkiintoiset löydöt tulivat Euroopasta, Carsten Meinert ja Gilles Torrent vaativat lisätutustumista.
74-minuuttinen kokoelma kokonaisuutena tarjoaa mitä lupasikin. Spiritual Jazz -sarja on vakiinnuttanut asemansa minun levyostoksissani sarjana jota en yritä kokonaan hankkia enkä erikseen tilaa, mutta kutakuinkin joka kerta ostan kun tulee kotimaisessa kivijalassa vastaan.
Niille jotka erityisesti haluavat levyhyllyynsä Clifford Jordanin klassikkobiisin John Coltrane on ehkä hyvä todeta, että tällä kokoelmalla on (vähemmän hyvä) Night of the Mark VII -levyn liveversio, Glass Bead Gamesin studioversiohan oli jo sarjassa aiemmin framilla osassa 6.
Levyä saa Bandcampista, sitä on ollut Suomessa myynnissä myös ainakin Digeliuksessa.
Eri esittäjiä