Mielenkiintoisia musiikkivieraita Japanista saatiin Suomeen heinäkuussa jo ennen ensi viikon kovia kansainvälisiä festareita kun Ruins-rumpali Tatsuya Yoshida ja kosketinsoittaja Risa Takeda saapuivat ensimmäisellä Euroopan kiertueellaan Suomeen Tampereelle ja Poriin.
Yoshida tuli monille länsimaisille musadiggareille, Jazzpossu mukaan lukien, varmasti tutuksi John Zorn -yhteyksiensä kautta. Itse ainakin Ruinsiin tutustuin Zornin kautta ja erityisesti Zornin Tzadikin 1995 julkaisema Hyderomastgroningem ja vuoden 2002 Ipecac-julkaisu Tzomborgha olivat aikoinaan säännöllisessä kuuntelussa ja nyt suoratoistoissakin saatavilla.
Rummut/basso-kokoonpano Ruinsin musiikki oli intensiivistä ja jopa maanista jatkuvasti vaihtuvine tahtilajeineen ja agressiivisine riffeineen ja nonsense vokaaliryöpytyksin. Bändiä voisi ehkä kuvailla pieniksi kiinteäksi ja tiheäksi kokoonpanoksi puristetuksi Magmaksi lisätyllä noise-rock/math-rock akselilla. Vaikka lähtökohdat ovat kuulijalle haastavat on Ruins kuitenkin myös jotenkin hillittömän hauska ja mukaansatempaava bändi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokoonpano jos ei ole ennestään tuttu!
Ja nyt siis Ruinsin perustaja ja kantava voima Yoshida on tehnyt yhteistyötä Takedan kanssa melko samanlaisessa hengessä mitä Ruinsista tunnetaan. Kahdesta Suomen keikasta itse suuntasiin Poriin Validi Karkian järjestemälle keikalle jossa saatiin luksuskokemus kun duosetin lisäksi saatiin 20 minuuttiset soolosetit molemmilta.
Illan avasi Takedan soolo joka alkoi hyvin abstraktilla noise-henkisellä äänengeneraatiolla. Vaikka setin loppupuolella saatiin koskettimistosta joitakin melodiaksi kuvailtavia nuotteja ja sointuja, nekin hälyn alle, niin melko abstraktein ääriviivoin mentiin ensimmäinen pyräys. Noise-henkisessä musiikissa on mielenkiintoista miten musiikista voidaan pitkälti poistaa melodia, harmonia ja toistuvan pulssin osalta rytmiikkakin ja silti voidaan luoda jotain selkeästi musiikiksi miellettävää jossa live-esiintyjälläkin on selkeästi perinteinen muusikon rooli. Näin nytkin, dynaamikan ja äänivärien vaihtelun kautta kokonaisuus sai tyydyttävän muotonsa.
Yoshidan Ruins Alone -soolosetti nimen mukaisesti oli tuttua Ruins-kamaa soolona esitettynä hurja rumputyöskentely pääosassa. Myllytys oli kovaa, mutta levyjen lailla myös mukaansa imevää. Tahtilajeihin tai muuhunkaan ei jäädä makaamaan, koko ajan on jotain menossa ja muutoksessa. Hurjaa menoa, ainakin minusta hyvin hauskalla tavalla toteutettuna.
Duo-setti puolestaan esitteli Takedan perinteisempää kosketinsoitinosaamista vaikka melko vapaasti avant-noise hengessä ryöpsähtelevää musiikki oli nytkin. Tiukka tahtilajien ja rytmien vaihtelu leimasi paljolti duomateriaaliakin – en tiedä pohjaako yhteistoiminta tiukkaan harjoitteluun vai salamannopeaan reagointiin mutta hyvin osaset loksahtivat yhteen vaikka muutamassa kappaleessa pienin neuvonpidoin aloitusta haettiin pari kertaa. Erinomaisen energinen ja omaperäinen keitos – tämmöiseen ei moni pysty. Hienoa että Suomessakin saatiin tilaisuus tämän projektin kokemiseen.
Vaikka Validissa on tunnetusti karaistunut kuulijakunta niin tämä duo taisi jakaa mielipiteitä sillä moni ei jäänyt encorea odottelemaan, mutta siihen saatiin hauska twisti kun kaksikko vaihtoi soittimia ja hyvin irtosi soitto näinkin.
- Risa Takeda – sähköpiano, syntetisaattorit, elektroniikka
- Tatsuya Yoshida – rummut, laulu, elektroniikka