Francesca Tandoi

Photo: Minna Hatinen

Torstain Savoy JAZZFestin avasi italialaispianisti Francesca Tandoi. Jos keskiviikkona Lage Lund esitteli jazzia joka oli kehittynyt jo kauas tutuista ja helposti nautittavista perinteistä niin Tandoi edusti puolestaan asennetta jossa jazz saa olla tuttua ja turvallista ja viihteellistäkin.

Ajattelin ensin, että voisin ehkä kuvata Tandoita Iiro Rantalaksi sukkahousuissa, mutta se johtaisi ajatuksia ehkä useammalla tavalla väärille poluille sillä Tandoin musiikin juuret ovat vahvasti 50- ja 60-luvun svengaavassa jazzissa. Ehkä tyylillisesti voisi ajatella, että Tandoi voisi olla puuttuva linkki Rantalan ja Marian Petrescun välillä – hyväntuulista, viihdyttävää ja menevää meininkiä ja väliin kauniita balladejakin.

Noin tunnin setissä kuultiin useampia kappaleita uusimmalta Bop Web -levyltä. Nimibiisi ja Ninaom ovat selkeitä kunnianosoituksia jazzklassikoille – Bop Webin innoitus on Dizzy Gillespien sävellys Bebop ja Ninaom on puolestaan hakenut innoituksensa Bobby Timmonsin Moanin’nista (se Art Blakeyn levytyksenä tunnettu Moanin’).

Muita setin lainakappaleita olivat myöskin uudelta levyltä löytyvä Jobimin Agua De Beber ja Tandoin laulutaitoja esitellyt Bacharach-klassikko Close to You.

Näistä kappalevalinnoista, energisesti tulkittuna, saanee hyvän kuvan meiningistä. Encoressa saatiin vielä lisää popkulttuuriväriä Tandoin nivoessa yhteen Michael Jacksonin Thrillerin ja The Jacksonsin levytyksenä parhaiten tunnetun Blame It on the Boogien.

• Francesca Tandoi – piano
• Matheus Nicolaiewsky – basso
• Sander Smeets – rummut

M.Dunkel 5tet

Photo: Minna Hatinen

Saksofonisti Manuel Dunkel on kuulunut suomalaisen jazzkulttuurin näkyviin hahmoihin jo kolmisenkymmentä vuotta. Ehkä enemmän kuin yhtyejohtajana ja säveltäjänä Dunkel on vaikuttanut moniem big bandien, mukaanlukien UMOn saksofonisektioissa ja lukuisien jazzin perinteessä olevien projektien sidemanina, mutta toki leaderilevytyksiäkin on kertynyt jo seitsemän levyn verran.

Festareille Dunkel oli koonnut “normaalia nimekkäämmän” kvintetin – pianossa useammalla Dunkelin levylläkin soittanut Alexi Tuomarila, kitarassa erikoisvieraana pitkän linjan nimekäs kitaristi Peter Bernstein, bassossa festivaalin taiteellinen johtaja Kaisa Mäensivu ja rummuissa jo suomalaisille jazzyleisöille tutuksi tullut Joe Peri.

Elättelin etukäteen toiveita, että näin kovalla ryhmällä voisi ehkä tulla jonkunlainen uusi läpimurto, mutta aivan uusiin sfääreihin ei ehkä kuitenkaan noustu, mutta suurimmaksi osaksi Dunkelin uusista sävellyksistä koostunut setti oli kuitenkin varsin mainiota modernia jazzjazzia joka voisi mainiosti soida missä vain jazzklubilla Espoosta New Yorkiin.

Dunkelin sävellysten lisäksi kuultiin Bernsteinin sävellys Perpetual Pendulum muutaman vuoden takaiselta samannimiseltä Goldings-Bernstein-Stewart levyltä ja Jobimin Luiza.

Jäin kaipaamaan lisää sähäkkyyttä ja tunnelman nostatusta ja soolojen paloa. Tämä tuli erityisesti mieleen kun varsinaisen setin viimeisessä biisissä Tuomarila ja Peri lisäsivät sooloissaan kierroksia ja saatiin hieman kovempaa ajoa joka tuntui hyvältä.

• Manuel Dunkel – tenorisaksofoni
• Peter Bernstein – kitara
• Alexi Tuomarila – piano
• Kaisa Mäensivu – basso
• Joe Peri – rummut