Trumpetisti Ambrose Akinmusire on ollut ainakin minulle jazzin merkittäviä suunnannäyttäjiä viimeisen 15 vuoden aikana. Blue Noten julkaisemat läpimurtolevyt When the Heart Emerges Glistening ja The Imagined Savior is Far Easier to Paint tarjoilivat uutta soundia jonka kaikuja on sittemmin kuulunut mielestäni esimerkiksi Joel Rossin, Immanuel Wilkinsin ja Melissa Aldanan levyillä.

Levyillään Akinmusire ei ole tyytynyt tavanomaiseen pienyhtyejazziin vaan yleensä mukana on muitakin elementtejä ja diskografiasta löytyy kaikenlaista soolotrumpettilevyyn asti. Erilaisista tunnelmista ja kokoonpanoista täysosuma oli 2023 julkaistu intiimi triolevy Owl Song Bill Frisellin ja Herlin Rileyn kanssa ja tuossa hengessä Akinmusire nähtiin edellisen kerran Helsingissä alkuvuodesta 2024.

Nyt kuitenkin G Livelabin keikka lupaili paluuta siihen minulle ikonisempaan pienyhtyesoundiin, bändinä nimittäin Suomessa Pori Jazzeilla 2015 ja 2017 ja saksofonisti Walter Smith III:lla vahvistettuna April Jazzeilla 2014 vieraillut kokoonpano, pianossa Sam Harris, bassossa Harish Raghavan ja rummuissa Justin Brown.

Helsingin G Livelabiin oli saapunut hyvin yleisöä, erityisen vahvana paikalla olivat Helsingin seudun nuoret jazzmuusikot, taisin bongata parikymmentä tuttua soittajaa ja laulajaa yleisöstä.

Akinmusiren kvartetti oli tehtäviensä tasalla. Tämän bändin musiikista löytyy minun makuuni mainiossa suhteessa erilaisia aspekteja – kvartetti ei vältä riskinottoa ja parhaimmillaan suorastaan hehkuu hieman vaarallista energiaa, mutta osaa olla myös herkkä ja melodinen, on dynamiikkaa ja erilaisia sävyjä. Vaikka musiikissa on kimuranttia “vaikean jazzin” tunnelmaa niin siinä on usein myös mukana vetävä groove jonka mukaan voi vain heittäytyä.

Pianisti Harris osaa olla hillityllä tavalla radikaali, suhteellisen rauhalliset ja näennäisesti melodisetkin linjat osaavat jotenkin härnätä kuulijan korvaa, jotain mielenkiintoista on aina menossa. Basisti Raghavan on tärkeässä osassa rytmiä ylläpitävänä luotettavana ankkurina. Rumpali Brown puolestaan tuo kokonaisuuteen vaihtelevaa dynamiikkaa. Kuten setin ensimmäinen rumpusoolo todisti niin kovaa rymistelyä ja energiaa pursuaa tarvittaessa, mutta kokonaisuuden kannalta Brown osasi valita dynamiikan tason oivasti muiden muusikoiden mukaan ottaen isompaa ja pienempää roolia tilanteen mukaan.

Bändi tuo jotenkin mieleen Miles Davisin 60-luvun kuuluisan kvintetin. Löytyy arvaamattomuutta ja jonkunlaista musiikillista avarakatseisuutta – kun perusasiat ovat kunnossa voi tehdä kaikenlaista. Akinmusire itse Milesin tapaan tietää olla soittamatta liikaa, joskus pieni idean pätkäkin riittää. Skaalaa löytyi muutenkin trumpetismissa nopeista tulituksista hauraaseen melodisuuteen.

Puolitoistatuntinen varsin intensiivinen setti tarjosi yllin kyllin sielun ravintoa keväiseen iltaan, saatiinpa loppuun encoressa mukaan vähän jazzin perinnekuvastoakin kun Akinmusire heitti muutamaan kertaan Art Blakeyn usein setin lopetuksena käyttämän The Themen riffin. Keikan jälkeen tuntui siltä, että on vähän sääli että Akinmusire ei ole levyillään lähtenyt tavoittelemaan tämän konseptin hiomista ilman laulusolisteja, räppäreitä tai jousisektioita – onhan tämä kuitenkin tällä hetkellä maailman kovimpia jazzbändejä.

Kvartetti esiintyy Suomessa vielä tänään 29.5. Tampereen G Livelabissa.

• Ambrose Akinmusire – trumpetti
• Sam Harris – piano
• Harish Raghavan – basso
• Justin Brown – rummut

Ambrose Akinmusire Helsingin G Livelabissa 28.5.2025