Cosmic Ear – Traces

Don Cherryn musiikki on viime vuosina tuntunut kasvattavan suosiotaan joka ei ehkä ole yllättävää kun kaikenlainen “spiritual jazzahtava” on ollut uudessa nosteessa viime vuosikymmeninä. Tässä aallossa on moni löytänyt myös bassoklarinetisti/multi-instrumentalisti Christer Bothénin joka soitti mm. Cherryn Organic Music Society -levyllä. Bothénin vuoden ’84 Trancedance -levyn LP-uudelleenjulkaisu herätti positiivista väreilyä ainakin joissain diggaripiireissä ja tänä vuonna sitten saadaan uutta musiikkia muutamallakin eri kokoonpanolla.

We Jazz on tässä mainiosti mukana julkaisemalla uuden Cosmic Ear -bändin ensilevyn Traces. Kokoonpano on suorastaan kutkutteleva, juuri 79 vuotta täyttäneen Bothénin kanssa soittavat Mats Gustafsson, Goran Kajfeš, Kansan (Torbjörn) Zetterberg ja lyömäsoittaja Juan Romero johon ehkä jazzihmiset ovat törmänneet Gustafssonin Fire Orchestran yhteydessä.

Levy ei petä ennakko-odotuksia vaan tarjolla on alusta loppuun herkullinen 49 minuutin siivu hypnoottis-meditatiivista musiikkia. Gustafssonin läsnäolosta olisi voinut arvella että mukana on räväkkäämpää free-rytinää enemmän,nyt Gustafssonin purskahdukset jäävät ehkä yllättävän pieneen osaan. Muutamia elementtejä lainataan Cherryn tuotannosta, mutta Cosmic Ear seisoo riittävästi omilla jaloillaan.

Levy varmasti miellyttää Cherryn 70-luvun tuotannon ystäviä ja saanee kansainvälistäkin huomiota jazzkansanosissa jotka pitävät Natural Information Society kaltaisista bändeistä.

Timo Lassy Trio – Live in Helsinki

Kun Timo Lassyn Trio -levy ilmestyi neljä vuotta sitten jäi monelle mieleen levystä vahvana mausteena Marzi Nymanin jousisovitukset. Sittemmin suhteellisen aktiivisesti keikkaillut bändi osoitti, että jouset eivät ole musiikille mikään välttämätön osa ja homma toimii ilmankin. Nyt tästä on saatu We Jazzilta myös levyllinen G Livelabissa äänitettyä todistusaineistoa.

Hieman päälle 40 minuuttinen LP:ssä on hyviä puolia niin livetaltiointien kuin studiolevyjenkin maailmasta. Kuudessa raidassa on vähän pitemmän liveväännön makua ja yleisöä kuullaan riittävästi muistuttamaan että ollaan livetilanteessa, mutta mainio äänityksen laatu takaa että rauhallisetkin kohdat ja hienovarainen soitto kuten Ville Herralan tyylikäs jousibassosoolo päätösbiisissä Love Bullet kuuluvat selkeästi ja studio-LP:n mittainen keskiverto livesettiä lyhyempi kesto tuo kokonaisuuteen napakkuutta.

Tulevaisuutta ajatellen parempi taltiointi siitä mitä Timo Lassy Trio on jazzyleisöille ainakin tähän mennessä ollut verrattuna hommat aloittaneeseen studiolevyyn, joten ansaitsee paikkansa jokaisen Lassy-diggarin levyhyllyssä eikä se tunnu “vain livelevyltä”.

Phardah – Humans and Beings

Phardah on näyttänyt voimansa jo livekeikoilla. Kaksi näkemääni esiintymistä Odysseus-festareilla ja We Jazzissa 2023 olivat molemmat erinomaisia. Niissä soitettiin free jazzin kulmakiviosaston lainakappaleita, Pharoah Sanders merkittävimpänä innoittajana, mutta nyt Ultraäänen ja Dream Wobblen julkaisemalla ensimmäisellä levyllä on kaksi LP:n puolen mittaista omaa biisiä.

Phardah onnistuu oivasti tavoittamaan varhaisen Sandersin musiikin tenhon. Kaksi pitkää biisiä on haastava formaatti levylle, kuulijan tylsistyminen on aina uhkana, mutta Phardah onnistuu pitämään otteessaan, menevämmässä meiningissä on draivia ja mystisempi fiilistelykin vetoaa. Eri vaihteita löytyy riittävästi että levyn dynamiikka tuntuu tasapainoiselta.

Suomalaisten jazz LPiden maailmassa free jazz on viime vuosina noussut mielenkiintoisimpien tyylien kärkeen – mielenkiintoista freetä on julkaistu levyillä mukavan säännöllisesti. Tässä joukossa Phardah on vielä parhaasta päästä.

Muriel Grossmann – MGQ Live Im King Georg, Köln

Itävallassa varttunut, mutta jo parikymmentä vuotta Ibizalla asunut saksofonisti Muriel Grossmann nousi kansainväliseen suosioon erityisesti LP-diggailun kautta. Läpimurto oli virolaisen RR Gemsin julkaisema The Golden Rule vuonna 2018 jolla kuultiin verevää spiritual jazz -paahtoa Coltranen jalanjäljissä. Suomalaiselle jazzkansalle Grossmann tuli tämän jälkeen tutuksi myös livevierailusta We Jazzeille 2019.

Tuolloin monelle tuli yllätyksenä, että tuo oli jo Grossmannin kymmenes julkaisu – yhdeksän aiempaa oli julkaistu CD:llä Grossmannin omalla Dreamlandrecords -labelilla. Niihin ja uudempiin Grossmannin julkaisuihin tutustuminen on paljastanut että Grossmannin musiikki on jokseenkin itseään toistavaa.

Uusin julkaisu MGQ Live Im King Georg, Köln erottuu livetaltiointina massasta ja sitä on jaksanut kuunnella enemmän kuin muutamaa edellistä, joten kannattaa tsekata jos joskus innostuit Grossmannista ja sitten kyllästyit kun jokainen levy oli liian samanlainen. Erityisesti Devotion -levyllä studioversiona julkaistu Calm tarjoaa virkistävän erilaista groovea saman intensiivisen perusfiiliksen säilyttäen.

LP julkaisun on tehnyt ensimmäisenä julkaisunaan uusi Kölnistä käsin toimiva levy-yhtiö Powerhouse Records. Digijulkaisuna ja CD:nä 73 minuuttinen levy typistyy LP:nä neljän raidan 48 minuuttiseksi. Vaikka sinänsä levyn runsas leikkaaminen LP-julkaisuun aiheuttaa närästystä niin tässä tapauksessa lyhyempi LP tuntuu miellyttävämmältä kuuntelukokemukselta kun tårta på tårta -osastoa on vähemmän.

Levyä saa Digeliuksesta.

Kannaste4 – Out of Self and Into Others

Saksofonisti Jussi Kannasteen ensimmäistä leaderilevyä on saatu odotella, onhan Kannaste vaikuttanut suomen jazzkentällä jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Tämä ei ehkä ole niin yllättävää sillä pitkäaikainen jazzmusiikin aineryhmän johtaja ei ole ehkä luonteeltaan säkenöivä johtohahmo vaan usein pikemminkin pohdiskelija joka jättää muillekin paljon tilaa.

On kuitenkin mukavaa, että nyt tämmöinen dokumentti jossa leaderin persoonallisuus kuuluu on We Jazzin kautta saatu maailmalle. Kannasteen kokoama kvartetti on mainio, trumpetissa nuoremman sukupolven lahjakkuus Tomi Nikku, bassossa monista yhteyksistä We Jazzin tekemisten kautta suomalaisille jazzyleisöille tutuksi tullut Petter Eldh ja rummuissa Kannasteen pitkäaikainen yhteistyökumppani Joonas Riippa.

Avausraita New Life tavoittaa jotain minun korvaani Kannasteelle ominaista. Energisen teeman jälkeen Kannaste soittaa noin minuutin soolopätkän jossa kuullaan toistuvia nuotteja ja kuvioita – meditoivan pohdiskelun ja etsinnän tunnelmaa. Poikkeuksellinen valinta ensimmäiseksi sooloksi, mutta jotenkin tekijäänsä kuvaava. Vaikka myöhemmin Kannaste soittaa perinteisemmänkin soolon niin Nikun soolo-osuus nousee kappaleen vahvimmaksi kohdaksi.

Muutenkaan Kannaste ei pelkää sitä että bändin jäsenet nousevat johtajaa suurempiin rooleihin, Eldh ja Riippa ovat persoonallisia soittajia ja onkin mukavaa että he saavat hetkittäin isoja rooleja.

Levyn tavanomaisemmat kvartettijazzbiisit ovat aika tavanomaista modernia suomijazzia, mutta levyn erottavat massasta hiljaiset tunnelmapalat jotka tekevät kokonaisuudesta miellyttävän dynaamisen. Hiljaisesti kilisevä ja kuiskaileva No Name, Riipan kumiseva lyömäsoitinsoolo Pause ja pehmeä soolosaksofoniraita Elegy jäävät levyltä vähäeleisyydestään huolimatta parhaiten.

Out of Self and Into Others on tekijöidensä kuuloinen levy.