Raoul Björkenheim on eittämättä yksi suomalaisen free jazzin suurista nimistä. Edward Vesalan bändissä kannuksia hankittuaan Björkenheimin 80-luvun lopulla perustama Krakatau nousi maestro Vesalan Sound & Furyn rinnalle paljon kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneeksi kokoonpanoksi.
Krakataun levyt ja soundi tulivat vahvasti mieleen Björkenheimin uuden eCsTaSy -kokoonpanon ensilevystä. Sittemmin Björkenheimia on usein kuultu huumaavaan tykitykseen ja raakaan voimaan luottavissa voimafree-kokoonpanoissa, mutta eCsTaSy on paluu vivahteikkaampaan ja vaihtelevampaan ilmaisuun ja komea levy onkin! Ainakaan Jazzpossu ei muista Björkenheimin levyistä näin innostuneensa sitten Krakataun levyjä nuorena diggarina kuultuaan.
Tuoreutta bändiin tuo varmasti nuorempien soittajien mukana olo – Björkenheimilla ja basisti Jori Huhtalalla on ikäeroa melkein 30 vuotta. Huhtalan lisäksi uutta sukupolvea edustaa saksofoneissa Pauli Lyytinen. Molemmilla on viime ajoilta vahvoja näyttöjä eri kokoonpanoissa, ehdottomasti eturivin lahjakkuuksia. Näiden sukupolvien välistä löytyy rumpali Markku Ounaskari, jonka tyylikäs rumputyöskentely on myös oleellisessa osassa eCsTaSyn omaleimaisuudessa.
Levy alkaa riemukkaalla El Pueblo Unidolla. Nimi viittaa tunnettuun chileläiseen vasemmistolaislauluun joka nousi kansainvälisesti tunnetuksi symboliksi kapinassa Pinochet’n vallankaappausta vastaan 70-luvulla. Nyt kyseessä on kuitenkin Björkenheimin oma sävellys, mutta siinä aistii kuitenkin yhteislaulun omaisen anthem-tunnelman.
El pueblo unido jamás será vencido – yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa, ehkä tässä viitataan bändin yhteissoiton arvoon; free jazzissa usein kuullaan keskenään taistelevia melodialinjoja, kiitos sävellysten vapaamuotoisuuden, mutta eCsTaSyn riveissä Björkenheim ja Lyytinen soittavat usein tiukasti yhteen teemoissa.
Kakkosbiisi SOS jatkaa iskevän rytmikästä linjaa – nimen tutusta Morse-koodista …—… on lainattu kappaleen avaava rytmi. Sitten kuitenkin vaihdetaan vaihdetta vapaammalle, Deeperin avaa Jori Huhtalan jousella soitettu basso jonka leijuvaan aavemaiseen soundiin yhtyvät muut soittimet sen ääntä jäljitellen. Uuteen nousuun mutta vähän vinksahtaneemmalla nuotilla johdattelevat sen jälkeen No Delay ja Through the Looking Glass, joiden monimutkaiset melodialliset polut toivat ainakin Jazzpossun mieleen New Yorkin avant-garde skenen tunnelmat.
Tämä rytminen ja tyylillinen vaihtelu on oleellinen osa sen viehätystä. Vaihtelu valloittavan ja mukaansatempaavan rytmiikan ja herpaantumatonta keskittymistä vaativan vapaamuotoisemman materiaalin välillä tekee kokonaisuudesta mielenkiintoisen, vaikkakin siinä on se riski että kelkasta tipahtaa kun meno rauhoittuu jos luottaa liiaksi ensimmäisten biisien luomaan tunnelmaan.
Levyn ehdoton huippukohta Jazzpossulle on kuitenkin sen suoraviivaisimmin pentatonisissa blues-johdannaistunnelmissa groovaava As Luck Would Have It joka on aivan mahtava biisi. Tästä minä pidän! Huhtalan bassosoolo herättelee avantimman pöristelyn jälkeen, että nyt svengataan sovinnaisemmin ja aijai mitä herkkua on viideksi minuutiksi luvassa. Björkenheimin slide-soolo on suorastaan demoninen hurjuudessaan. Ehdottomasti alkuvuoden eniten Jazzpossun soittimissa soinut biisi johon ei vielä kymmenien kuuntelukertojenkaan jälkeen ole kyllästynyt.
Mielenkiintoinen on myös tätä seuraava Subterranean Samba, joka möyrii ja kuhisee niinkuin maanalainen verkosto täynnä metallisia nilviäisiä. Lyytisen saksofoni surisee kuin vihainen herhiläislauma. Samaan aikaan jotenkin metallisen konemaista, mutta toisaalta orgaanista tunnelmaa.
Vielä loppusuoralla kerran abstraktimpiin syvänteisiin sukeltaa Threshold jonka jälkeen komeaksi lopuksi kajahtaa The Sky is Ruby jonka majesteettinen melodia on levyn mieleenpainuvimpia.
Ehdottoman suositeltava levy kaikille Sound & Fury/Krakatau -soundista diggailleille ja myös melko helposti lähestyttävä kokeellisempaa jazzia edustava levy vapaammasta soundista kiinnostuneille noviiseille. Myös erittäin suositeltava livebändi, taannoinen levynjulkaisukonsertti Dubrovnikissa oli yksi viime aikojen parhaista. Tulevia keikkoja ei kalenterista juuri löydy, mutta vahva suositus Pori Jazziin suuntaaville torstaina 17.7.
Yhdysvaltalaisen Cuneiformin julkaisemaa levyä myyvät Suomessa ainakin Digelius ja Levykauppa Äx.
- Raoul Björkenheim, sähkökitara
- Pauli Lyytinen, saksofonit
- Jori Huhtala, basso
- Markku Ounaskari, rummut