Heinäkuun soittolista rakentuu seuraavien kulmakivien päälle: muistellaan kahta kuun aikana edesmennyttä legendaa, basisti Charlie Hadenia ja rumpali Idris Muhammadia ja kesän menneitä festaritunnelmia Helsinki Classic Festivalista, Pori Jazzin kautta vielä käynnissä olevaan Jazz-Espaan uutuuslevyjä unohtamatta.

Kuunneltavaa onkin melkein kolme tuntia, joten käydään pitemmittä puheitta asiaan.

Lou Donaldson – Turtle Walk

Suru-uutinen rumpali legenda Idris Muhammadin kuolemasta saavutti Jazzpossun tänä aamuna Twitterin kautta. Muhammad tunnettiin erityisesti groove-henkisenä funkrumpalina ja monia varhaisia levytyksiä missä Muhammad soittaa katsottiin aikanaan nenänvartta pitkin, mutta aika on kuitenkin osoittanut 60-luvun lopun ja 70-luvun alun soul jazzin kestäneen ajan hammasta melko hyvin.

Alkuun Lou Donaldsonin tyylinäyte vuodelta 1969 Hot Dog -levyltä jossa Muhammad esiintyi vielä syntymänimellään Leo Morris.

Grant Green – Ease Back

Kitaristi Grant Green oli monessa mukana Blue Noten leivissä 60-luvun alkupuolella. Monien muiden tapaan Greenkin siirtyi 60-luvun lopulla soul jazzin suuntaan, vuoden 1969 Carryin’ On oli Greenin paluu Blue Notelle muutaman vuoden tauon jälkeen ja aloitti Greenin ‘kaupallisempien’ levyjen putken.

Charles Earland – The Mighty Burner

Jos kaikki menevät soul jazz -levyt eivät olleet 60-luvun lopulla menestyksiä niin Charles Earlandin The Mighty Burner. Menestystä tuli niin kaupallisesti kuin arvosteluissakin ja monet pitävät levyä yhtenä 60-luvun lopun parhaista hammond-groove levyistä.

Idris Muhammad – The Saddest Thing

Yksi Muhammadin parhaiten tunnettuja levytyksiä johtajana oli tuottaja Creed Taylorin Kudu-labelille tehty Power of Soul vuonna 1974, josta tänään kuunneltakoon The Saddest Thing.

Rahsaan Roland Kirk – Ma Cherie Amour

Heinäkuussa Helsinkiin saatiin pitkästä aikaa Stevie Wonder, jonka sävellyksistä on tehty runsaasti jazz versioita. Yksi ensimmäisistä Stevien biisejä versioineista oli monitaitoinen puhaltaja Rahsaan Roland Kirk, joka tarttui tuoreeltaan vuonna 1969 tuolloin 19 vuotiaan Wonderin julkaisemaan singleen My Cherie Amour.

Freddie Hubbard – Too High

Vuonna 1974 Wonder eli keskellä parhainta luomiskauttaan ja hänen musiikkinsa vaikutus kuului jo vahvasti ajan soul ja r&b musassa. Sen sijaan trumpetisti Freddie Hubbardin tähti oli pikemminkin laskussa eivätkä levytykset enää yltäneet 70-luvun alun klassikoiden tasolle. High Energy -levyltä löytyy Wonderin sävellyksiä kaksikin, levyn päättää aivan mainio versio Too High’sta.

Larry Goldings – Big Brother

Espoossa tämän vuoden April Jazzeilla vierailleen urkuri Larry Goldingsin versio Big Brotherista vuodelta 1995 tarttui korvaan Mäkys-Tepon soittamana Jazz kiinnostaa -ohjelmassa Radio Helsingillä aiemmin tänä vuonna.

Victor Wooten – Overjoyed

Jazzpossun maailmanjärjestyksessä Wonderin 80-luvun levyt sijoittuvat melko monta askelmaa 70-luvun levyjen alapuolelle liian siirappisine soundeineen. Hieman samaa vikaa on vanhemmalla iällä basistivirtuoosi Victor Wootenin teknisesti häikäisevässä musiikissa, joka toki nuorempana upposi kuin säkki alasimia.

Tässä molempia yhdessä kätevässä paketissa kun Wooten versioi soolobassoversiona vuoden 1985 In Square Circle levyltä hittibiisin Overjoyed.

Petra Haden & Bill Frisell – I Believe

Aasinsiltana Steviestä heinäkuussa edesmenneeseen basistilegenda Charlie Hadeniin toimikoon Hadenin Petra-tyttären Bill Frisellin kanssa tehty kaunis versio I Believestä.

Ornette Coleman – Ramblin’ 

Hadenin paikka jazzin historiankirjoissa oli taattu jo varhaisessa vaiheessa kun hän soitti bassoa Ornette Colemanin uraa uurtaneilla avant-garde jazz levyillä 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Change of the Century levyn Ramblin’ kuuluu tunnetuimpiin Ornetten biiseihin ja Hadenin bassolla on tässä melko suuri rooli. Bassosoolossa kuuluu Hadenin tausta country/roots musiikin puolella.

Charlie Haden – Song for Che

Hadenin ensimmäinen merkittävä oma bändi oli Liberation Music Orchestra, jonka musiikissa soivat vahvasti vasemmistolaiset teemat – paljon samaa henkeä kuin saman aikakauden suomalaisissa taistolaislauluissa.

Keith Jarrett – Fort Yawuh

70-luvun merkittävimpiin kokoonpanoihin kuului Keith Jarrettin ns. amerikkalainen kvartetti, jossa Jarrettin ja Hadenin rinnalla soittivat rummuissa Paul Motian ja saksofoneissa Dewey Redman. Livenä äänitetyllä Fort Yawuh -levyllä kuuluu vielä Keith Jarrettin musiikin alkuaikojen terävyys joka sittemmin 70-luvun loppupuolella hioitui pitkälti pois.

Charlie Haden – Taney County

70-luvun jälkeen Hadenin tärkein jazz-kokoonpano oli Quartet West. Tässä bändin 1987 ilmestyneen ensilevyn kappaleessa Taney County soivat jälleen Hadenin roots-juuret.

Gato Barbieri – Introduction/Cancion Del Llamero/Tango

Argentiinalaissyntyinen saksofonisti Gato Barbieri soitti Liberation Music Orchestran ensimmäisellä levyllä, josta levyn tuottanut Bob Thiele bongasi Barbieri ja antoi tälle mahdollisuuden levyttää Flying Dutchman -labelilleen. Barbierin ensimmäisellä Flying Dutchman-levyllä Third World Haden soitti bassoa. Tältä levyltä alkoi Barbierin free jazz vaikutteita ja Etelä-Amerikan musiikkia yhdistellyt kausi joka tuotti monta hienoa levyä.

Alice Coltrane – Isis and Osiris

Alice Coltranen spiritual jazz -klassikolla Journey in Satchidananda Haden vieraili basistina New Yorkin Village Gate -klubilla livenä äänitetyllä päätösraidassa Isis and Osiris. 

Matthew Halsall & Gondwana Orchestra – Tribute to Alice Coltrane

Alice Coltranen musiikin perintö elää vahvasti heinäkuun aikana blogissa käsittelyssä oleella brittitrumpetisti Matthew Halsallin uudella levyllä When the World was One, jossa Alicelle on omistettu biisikin.

John Coltrane Quartet – Welcome

Pori Jazzin odotetuimpia vieraita oli veteraanisaksofonisti Pharoah Sanders, joka Alice Coltranen tavoin kuuluu spiritual jazz -tyylin edelläkävijöihin (ja soittaa myös aiemmin kuullulla Isis and Osiris –biisillä). Sandersille tärkeä oppi-isä oli Alicen aviomies John Coltrane, jonka bändiin Sanders pääsi nuorena.

Coltranen biisit ovat pitkään kuuluneet Sandersin ohjelmistoon, niin Porissakin tänä vuonna kun keikan avasi Crescent-levyn Welcome.

Pharoah Sanders – High Life

Sandersin setin päätti edellisen Suomen vierailun tavoin Village of the Pharoahs levyn riehakas High Life.

Rudresh Mahanthappa’s Indo-Pak Coalition – Apti

Sandersin lisäksi Lokkilavan yleisön suuresta suosiosta nautti alttosaksofonisti Rudresh Mahanthappa. Porin ohjelmisto koostui viimeisimmän Gamak-levyn materiaalista jota ei vielä ACTin vaihtelevan Spotify-politiikan vuoksi streamattavaksi löydy, mutta samanlaista Intian musiikillista perintöä integroivaa jazz-ilmaisua löytyy muutaman vuoden takaiselta Indo-Pak Coalition levyltä, josta tässä näytteenä Apti.

McCoy Tyner – Man from Tanganyika

Tällä viikolla on käynnissä tänä vuonna yhden viikon mittainen Jazz-Espa -festivaali. Tiistain bändinä kuultiin kitaristi Sami Linnan kvartettia, jonka ohjelmistoon kuului mm. McCoy Tynerin Man from Tanganyika. 

William Suvanne – The Dare

Maanantaina Jazz-Espan avasi vauhdikas saksofonisti William Suvanne. Livenä toimi erityisen hyvin dramaattinen The Dare.

Jukka Tolonen – Ramblin’ 

Pori Jazzin torstain suomijazz -osastoa edusti kolmen huippukitaristin Kämäräinen, Toppola, Viinikainen play Tolonen -projekti, jossa tulkitaan suomiprogen alkuperäisen kitarasankarin – Jukka Tolosen 70-luvun musiikkia. Yksi kohokohdista oli Timo Kämäräisen esittämä tulkinta Ramblin’ -kappaleesta Tolosen debyyttisoololevyltä Tolonen! vuodelta 1971.

Lenny Pickett & UMO – What is Hip?

UMOn uusi levy Tower of Powerista ja Saturday Night Live -bändistä tutun saksofonisti Lenny Pickettin on jo Yhdysvalloissa julkaistu ja sitä kautta saapunut Spotifyynkin. Euroopan julkaisua ja julkaisukonserttia saadaan odotella syyskuuhun asti. Tässä maistiaisena Tower of Powerin ensimmäiseltä levyltä klassikkobiisi What is Hip?in tiukka tulkinta.