Viikon mittainen We Jazz 2014 -tapahtuma alkoi eilen juhlallisesti Aleksanterin teatterissa. Jo avajaissanoissa tapahtuman taiteellinen johtaja Matti Nives kertoi kuulleensa ratikassa ystävältään, että kyllä tämän kurjan sateisen sään kestää jazz-festivaalin voimalla – näin juuri! Jo avausilta todisti jälleen kerran että hyvästä keikasta saa kummasti voimia vaikka kuinka sadetta tihuttaa ja samaa herkkua on onneksi tarjolla joka ilta lauantaihin asti.
M.A.Numminen
Konsertin avasi tapahtuman suojelija ja tukija M.A.Numminen. Viime vuoden jazzin olemusta kuvanneesta heksametrirunosta pantiin tänä vuonna paremmaksi mainiolla kalevalamittaisella runolla jazzin historian kaaresta Suomessa. Tällä kertaa saatiin nauttia myös Nummisen laulusta kun hän esitti Antti Lötjösen basson säestäessä riemastuttavan monikielisen tulkinnan Laulan vaikka sataa -ikivihreästä kirjan kanteen sutikomppia samalla veivaten.
Serenity Ensemble
Nummisen jälkeen lavalle nousi rumpali Teppo Mäkysen johtama harvakseen esiintyvä Serenity Ensemble, jonka musiikki liikkuu perinteisemmän jazzin ja kevyiden itämaisen mystisten sävyjen välimaastossa.
Nelikon puhaltajissa on oma jännitteensä – alttosaksofonissa on Mäkysen kanssa pitkään soittanut Jukka Perko joka tunnetaan etupäässä hillitymmästä salonkikelpoisesta jazzista, mutta toisaalta myös etenkin livenä riehakkaasta bebop-pohjaisesta standardeilla revittelystä, aivan toista maata on baritonisaksofonia ja huilua tässä kokoonpanossa soittava Mikko Innanen joka on puolestaan räiskyvän ja rosoisen avant-garden erikoismies.
Serenity Ensemblessä molemmat joutuvat poistumaan hieman mukavuusalueiltaan – Perko hieman seikkailullisempaan suuntaan jazzin ja suomalaisen musiikin perinteiden ulkopuolelle ja Innanen puolestaan seesteisempiin ja melodisempiin vesiin.
Bändin täydentää Mäkysen tuttu tutkapari Antti Lötjönen bassossa.
Verrattuna bändin kahteen edelliseen keikkaan jotka Jazzpossu on nähnyt (Flow 2013, Koko Jazz Club 21.3.2013) pysyttiin tällä kertaa vahvemmin perinteisemmän jazz-ilmaisun puolella – mystiikkaa olisi toivonut enemmänkin sillä juuri poikkeavammat kohdat nousivat setin kohokohdiksi – Innasen taiteilu eksoottisella puuhuilulla ja Lötjösen ja Mäkysen maaginen yleisön kuuntelemaan hiljentänyt duetto-hetki Alina-valssissa Mäkysen soittaessa kellopeliä jäivät erityisesti mieleen.
- Teppo Mäkynen, rummut
- Jukka Perko, alttosaksofoni
- Mikko Innanen, baritonisaksofoni, huilu
- Antti Lötjönen, basso
Jussi Fredriksson
Lyhyen tauon jälkeen kuultiin kevyempänä välipalana Jussi Fredrikssonia poikkeuksellisesti soolona. Fredriksson soitti lyhyen setin joka koostui kolmesta äskettäin julkaistun ? -levyn kappaleisiin perustuneesta tulkinnasta. Lähtökohtina toimivat rauhallinen valssi Why, leikkisä Uuno Walk ja vauhdikkaampi Aei-Man Kaeki.
Erityisen hyvin toimi Why jonka hieman pelkistetyn oloisesta teemasta rakentui hienoja uusia siltoja erilaisiin tunnelmiin ja levytetty trio-versio jäi suorastaan prototyypin oloiseksi. Aei-Man Kaeki sen sijaan vahvoine rytmiikkoineen sen sijaan jäi kaipaamaan tällä kertaa trion tukea. Jazzpossun mieleen Vince Guaraldin musiikin tuova Uuno Walk onnistui siltä väliltä – hyvä soolotulkinta, mutta ei aivan Why’n kaltaista nousua uusille tasoille.
- Jussi Fredriksson, piano
Avishai Cohen’s Triveni
Jazzpossu mietti etukäteen, että mahtaako israelilaissyntyisen trumpetisti Avishai Cohenin johtamasta Triveni -triosta olla pitkän konsertin huipennukseksi – uusi levy Dark Nights jonka julkaisua bändi juhlistaa Euroopan kiertueella on nimittäin varsin hillitty paketti. Bändi kuitenkin osoitti moiset epäillyt täysin turhiksi.
Itse levy äänitettiin yhdessä päivässä spontaanisti ilman harjoittelua tai keikkoja uudella materiaalilla – levyllä mennäänkin pitkälti johtaja Cohenin ehdoilla ja pääosassa on spontaanius ja jamisessiohenkinen tunnustelu. Nyt kun materiaali on tutumpaa niin homma nousi toiselle tasolle.
Jo avausbiisinä kuuluulla Don Cherryn Art Decolla kiertueella Omer Avitalia tuuraava Yoni Zelnik esitti vahvoja otteita. Sitten toisena kuullussa blues-sävytteisessä Dark Nights, Darker Days räjähti kun rumpali Nasheet Waits otti homman haltuun. Waits oli aivan liekeissä ja jätti solistina johtaja Cohenin eilen täysin varjoonsa. Aivan ehdottomasti vuoden parhaita settejä vierailevalta rumpalilta Suomessa!
Hyvissä tykittelytunnelmissa mentiinkin melkein koko setin läpi, erityisesti Cohenin blues-henkiset sävellykset heräsivät Waitsin hektisen rumputyöskentelyn kautta mahtavasti eloon ja myös Zelnik osoittautui kelpo solistiksi.
Vahvaa latausta siis trumpettitriolta – ei todellakana häirinnyt kokoonpanon pienimuotoisuus.
- Avishai Cohen, trumpetti
- Yoni Zelnik, basso
- Nasheet Waits, rummut
Festivaali jatkuu lauantaihin asti päivittäisin tapahtumin. Tänään odotukset ovat eilisen pohjalta erittäin korkealla, sillä Teurastamon Kellohallissa on tilaisuus kuulla uudestaan rummuissa Nasheet Waitsia, tällä kertaa Jussi Kannasteen, Harish Raghavanin ja Aki Rissasen kanssa ja lavalle nousevat myös takuuvarma Timo Lassy/Georgios Kontrafouris duo ja äskettäin erinomaisen levyn julkaissut Markus Pesonen Hendectet.