Trumpetisti Jukka Eskolan Orquesta Bossa -projekti on lähtenyt mukavasti käsistä. Alkuperäisen jousikvartetilla vahvistetun jazz-kvintetin “suomibossa”-levyn jatkoksi viime kuussa Kuopiossa kuultiin materiaalista sinfoniaorkesterisovituksia ja toisaalla bändi on lähtenyt laajemmin tutkimaan jazzstandardien bossa-ulottuvuuksia Jussi Lampelan sovituksin tähtivieraana ranskalaissyntyinen, New Yorkissa menestyksekästä uraa luova laulaja Cyrille Aimée.
Aiméen ja Orquesta Bossan yhteistyö alkoi viime kesänä Helsingin Juhlaviikoilta ja nyt Aimée on saatu Suomeen uudestaan kahdelle keikalle joista ensimmäinen oli eilen Espoossa Sellosalissa ja toinen lauantaina Oulussa.
Pääpaino oli todellakin uusissa sovituksissa monenlaisista klassikkosävelmistä – omaa Orquesta Bossa -materiaalia kuultiin kaksisettisen aikana vain alkuun ja loppuun. Uusien sovitusten parasta antia olivat Antonio Carlos Jobimin bossaklassikot – kuultiin Chega de Saudade ja Corcovado – ja bändille sovitetut ranskalaiset sävelmät Pourtant ja Que Reste-t-il de nos amours? joista etenkin kaihoisana chansonina alkanut ja siitä basso ja kitaravetoiseksi svengipalaksi lähtenyt Que Reste-t-il de nos amours? oli aivan fantastinen elämys.
Jazzstandardeja kuultiin paljon, mutta niiden yhdistelmä Great American Songbook -henkeä, bossa-rytmejä ja jousikvartettia jäi Jazzpossun makuun yleisesti ottaen hieman liian viihteelliseksi keskitien kulkemiseksi – tuli mieleen että sopiva ympäristö olisi ollut jonkun Aasialaisen loistohotellin cocktailbaari. Sovituksissa oli hieman eri lähestymiskulmia vaihtelevin tuloksin – September in the Rain onnistui hyvin menevänä vauhtipalana, Softly as in a Morning Sunrise kasvoi loppua kohti mukavasti, Caravan ja Night in Tunisia oli sen sijaan vedetty kunnianhimoisesti aika kauas tutuilta raiteilta lähinnä kadottaen klassikoiden charmia matkalla.
Aiméen laulu oli miellyttävää kuunneltavaa ja scat-soolotkin onnistuivat – suuria diivan elkeitä ei näkynyt vaan Aimée paljastui pikemminkin charmantin vaatimattomaksi tyypiksi. Bändin riveistä räväkimmin erottui rumpujen takaa Jaska Lukkarinen joka otti onnistuneesti eroa viihteellisempään linjaan. Myös Ville Herralan sijaan bassossa kuultu Juho Kivivuori näytti vahvoja otteita ja johdatteli bändin muutaman parhaan hetken äärelle. Eskola itsekin oli takuuvarma johtaja ja solisti.
Samaa kokoonpanoa on siis vielä tarjolla lauantaina 14.3. Oulussa. Pienemmällä kokoonpanolla samaa suuntausta on tarjolla Helsingissä Pjazzassa 8.4. kun lavalle nousee Jukka Eskola Quinteto Bossa.
- Cyrille Aimée, laulu
- Jukka Eskola, trumpetti ja flyygelitorvi
- Petri Puolitaival, alttosaksofoni ja huilu
- Peter Engberg, kitara
- Juho Kivivuori, basso
- Jaska Lukkarinen, rummut
- Proton String Quartet:
- Ilkka Lehtonen, viulu
- Teppo Ali-Mattila, viulu
- Maarit Holkko, alttoviulu
- Veli-Matti Iljin, sello