Jazzpossu viettää tänä vuonna vapun lumettomassa pohjois-Kaliforniassa arkisen palkkatyön puitteissa, mutta työläisten ja opiskelijoiden juhla vie luonnolliseste ajatukset koti-Suomeen. Vapun kunniaksi kuukauden playlistiltä löytyy ajankohtaisen hyvän jazzin lisäksi vappuaaton nousuhumalaan sopiva katsaus kotimaista huumorijazzia ja dagen efter tunnelmiin vapinaa ja pelkotiloja aiheuttavaa kilinää ja kolinaa.

Kamasi Washington – Miss Understanding

Harvoin on uusi raita kerrasta räjäyttänyt Jazzpossun tajuntaa niin kuin Kamasi Washingtonin tuore maistiainen Miss Understanding 5.5. ilmestyvältä levyltä The Epic. Washington on tehnyt nimeä viime vuosina saksofonistina Flying Lotusin ja Kendrik Lamarin levyillä. Oma uusi levy on nimensä mukainen pläjäys – kolme tuntinen tripla-CD kattaa tyylejä laidasta laitaan. Ennakkokuuntelussa NPR:ssä nyt.

Virta – About to Fly

Tulevalta levyltä maistiaista on julkaissut myös mainio Virta, jonka ensilevyn Tales from the Deep Waters huonoin puoli oli, että musiikkia olisi saanut olla enemmänkin. Hyvältä kuulostaa uusikin biisi About to Fly, että hyvää lienee taas tulossa.

Jukka Perko & Hurmio-orkesteri – Mustasukkaisuutta

Iiro Rantalan kanssa uuden It Takes Two To Tango on aiemminkin kartoittanut laajasti suomalaista mielenmaisemaa. Hurmio-orkesteri tulkitsi Olavi Virran kuuluisaksi tekemää musiikkia vuonna 2000 – tänä vuonna Virran syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta ja tämä Mustasukkaisuuttaa päätyi myös Perkon ja Rantalan uudelle levylle.

Yusef Lateef – First Gymnopedie

Sibelius-akatemian suunnalta tuli kuukauden aikana ulos kaksikin hienoa tribuuttilevyä 60-luvun lopulla Blue Notella vaikuttaneille jazzin kestotähdille. Riitta Paakin trio tulkitsee Paakin sovituksina Wayne Shorterin musiikkia – erityisesti tästä ohjelmistosta on jäänyt mieleen Erik Satien Gymnopedies sarjan ensimmäisestä osasta vaikutteita ammentava tulkinta Shorterin Wild Flowerista. Ensimmäinen Gymnopedie itse taipui näin aikoinaan Yusef Lateefin käsissä.

Wayne Shorter – Wild Flower

Tässä Shorterin alkuperäinen Wild Flower.

Riitta Paakki Trio – Wild Flower

Ja synteesinä Paakin oivaltava sovitus.

Jukkis Uotila – Maiden Voyage

Jazzprofessori Jukkis Uotilan uusi levy tekee puolestaan kunniaa 75-vuotta täyttäneelle Herbie Hancockille. Etenkin tässä kuultava Maiden Voyage soi hienosti alkuperäistä sävellystä kunnioittaen – rummuissa Herbien bändissä useamman vuoden soittanut Billy Hart.

Rehupiikles – Jatsin kutsu

Ja sitten vapun kuumiin nousuhumalatunnelmiin jolloin hilpeys on Suomessa pakollista. Pohojammaan murrehuumor’-pumppu Rehupiikles teki musiikillisesti
yllättävän sulavaliikkeisen tulkinnan Milesin tunnetuksi tekemästä Fourista.

Martti Innanen – Yö Turengissa

Martti “Huuhaa” Innanen saavutti jonkunlaisen kuolemattomuuden jo yrittämällä parodioida suomalaista iskelmää Elsa, kohtalon lapsi -kappaleella niin osuvasti että monet ottivat sen aivan vakavalla naamalla tosissaan. Samoilla aaltopituuksilla kivikasvoisen älyttömyyden raiteilla joissa on vaikea sanoa millä asioilla varsinaisesti liikutaan kulkee myös A Night in Tunisian käännösversio Yö Turengissa.

M.A.Numminen – Neljimmäinen veljeksistä

Toisin kuin Innasen tapauksessa, M.A.Nummisen rahvaanomaisen jatsiorkesterin musiikissa Jazzpossu on pikemminkin sitä mieltä että sen huumori- ja parodia-
arvoja on ajan mittaan yliarvostettu ja siinä samassa Numminen on tullut aliarvostetuksi jopa vakavasti otettavana, vaikkakin toki persoonallisena vocalese-tulkitsijana. Swing-ajan klassikoiden suomalaiseen äänimaisemaan tuoduissa sovituksissa paistaa vahva kunnioitus alkuperäismateriaalia kohtaan.

DDT Jazzband feat. Jussi Raittinen – Muori ei sideä musiikkia tuvassaan

Suomalaisen dixielandin pitkän linjan taitajat DDT vaihtoivat vapaalle 1976 Love Recordsilla julkaistulla singlellä Muori ei siedä musiikkia tuvassaan, jossa laulusolistina kunnostautui Jussi Raittinen.

Juha Vainio – Muistan Janatuisen

Jazz oli lähellä myös Junnu Vainion sydäntä ja muutama ihan eksplisiittisesti jatsihommia koskettava biisikin lähti Junnun kynästä. Jos jazzin soittamisella ei vieläkään moni rikastu niin ehkä Janatuisen ajoista ajat ovat kuitenkin vähän parantuneet – nykyään jazz-muusikoillekin nykyään tipahtelee jonkun verran  apurahoja.

Reijo Tani & Pertti Metsärinteen yhtye – Hei punkero, tuo lonkero

Junnun taustayhtyeenä kuultiin alkuaikoina kotkalaista Pertti Metsärinteen yhtyettä joille jazz oli myös sydäntä lähellä. Yhtye saavutti maanlaajuista mainetta kuitenkin enemmän huumoripitoisilla hommilla Spede Pasasen 60-luvun tv-ohjelman house bandina ja Junnun taustaorkesterina. Huumori- ja jazz-piirteitä yhdistää oivasti ehdoton klassikkobiisi Hei punkero, tuo lonkero jonka tulkitsee karismaattinen ääniefekteistään tunnettu rumpali Reijo “Rempo” Tani.

Acre Kari – Mä ruma oon

M.A.Nummisen Swingin kutsun menestyksen vanavedessä julkaistiin tamperelaisen pasunisti/orkesterinjohtaja Acre Karin vahvasti huumoripitoinen levy
Unohtumaton Vokstrotti, jolta löytyy muutama aivan mainio kepeä käännösraita kuten esimerkiksi tämä Careless Hands -standardin käännösversio Mä ruma oon.

M.A.Numminen – Kyllä lempi lämmittää

M.A.Nummisen jazzpitoisilta levyiltä rakastetuimpia yksittäisiä biisejä on tämä Jani Uhleniuksen laulama sympaattinen versio mm. Louis Armstrongin ja Ella Fitzgeraldin duettona levyttämästä I’ve Got My Love to Keep Me Warmista.

Seitsemän seinähullua veljestä – Kunnon jatsi

Pentti Oskari Kankaan Seitsemän seinähullua veljestä väänsi suomenkielistä viihdemusiikkia ties mistä lähtökohdista – uran edetessä mukaan tulivat  enenevässä määrin uudet kansainväliset hittibiisit kuten tässä Stevie Wonderin kunnianosoitus Duke Ellingtonille Sir Duke jonka sanoissa jazzhenki elää siinä määrin että kelvatkoon näin vapun kunniaksi tällekin listalle.

Brita Koivunen – Musta Pekka

Brita Koivusen kepeä jazziskelmätulkinta Sing, Sing, Singistä ei sinänsä edusta huumorijazzia ja on tässä vain sen takia, että voin Facebookissa sanoa, että
lista kattaa musiikin koko kirjon Benny Goodmanista…

Esa Katajavuori – Viuhahdus

… Irwin Goodmaniin. Perkon ja Rantalan uuden levyn yllättävimpiä täysosumia on herkän kaunis tulkinta Irwinin Tositarkoituksin-rallista. Saattaapa olla ensimmäinen levytetty jazz-versio Irwinin musiikista… jos ei jazziksi laske Esa Katajavuoren vahvasti korneja Hammond-urku turahduksia 70-luvulta. Tässäpä siis vappumusiikkia parhaimmillaan: Hammond-Viuhahdus – s’il vous plaït.

Bob James – Valley of the Shadows

Aikanaan vappuaaton iloisesta hiprakasta ja nousujohteisesta huumorijazzista seuraa katumus ja paha olo henkisesti ja ruumiillisesti. Siirrymme juhlatunnelmista morkkistiloihin Bob Jamesin suomalaisiin korviin varsin yllättävällä biisillä Valley of the Shadows, jossa yli kahdeksan minuutin hämyisän smooth-jazz/funkin jälkeen yhtäkkiä tärähtää ilmoille mahtipontinen torvisektiosovitus tutusta virrestä Jumala ompi linnamme. Kova meininki.

Jukka Perko – Jumala ompi linnamme

Samaisen virren on myös levyttänyt Kaanaanmaa -levyllään juhlallisempana versiona Jukka Perko.

Herbie Hancock – Rockit

Dagen efter -päänsärkyyn äärimmäisen huonosti sopivan rämistelyosuuden saa kunnian aloittaa kuukauden syntymäpäiväsankari Herbie Hancock. Rockitin old school hip-hip soundien järjettömät diskanttisoundit takuuvarmasti pahentavat oloa entisestään. Jazzpossun ikäluokkaan kuuluvista monet varmasti muistavat myös friikin musiikkivideon.

Cuepoint julkaisi reilu viikko sitten oivan katsauksen tämän biisin historiaan. Rockit palautti Herbie Hancockin uran nousujohteiseksi pitkän taantuman jälkeen vuonna 1983, ja sen taustatarina on lukemisen arvoinen.

Herbie Hancock – Nobu

Aikaansa edellä olevaa syntsapärinää Hancock puuhaili kymmenen vuotta aikaisemmin Japanissa äänitetyllä ja julkaistulla Dedication-levyllä. Monet pitävät Nobu-raitaa kaikkien aikojen ensimmäisenä teknobiisinä, mutta railakkaan vappuaaton illan jälkeen sen säksättävä sähköinen biitti aiheuttanee vain syvenevää vitutusta.

Röd/Blå – Wolkenbügel

2000-luvun hämärintä kotimaista avant-gardejazzia julkaisi Ilma Records, joka tekee tänä vuonna uutta tulemista. Ilman julkaisuista Jazzpossun suosikki on Röd/Blå tupla-CD jossa on kaikenlaista ihanan hämmentävää musiikkia.

Verneri Pohjola & Joonas Riippa – Appetizer

Verneri Pohjolan ja Joonas Riipan yhteislevy Michelin Star on aika hämyä kamaa ja ehdottomasti vahva poikkemaa Pohjolan muusta vahvojen melodioiden vetämästä tuotannosta. Joonas Riippa sen sijaan on melkoinen vakionimi tämän vuosituhannen hämärää krapulaoloa pahentavaa musiikkia etsii…

Tenors of Kalma – 100 Ufoa Suomesta

Riippa on rummuissa myös Tenors of Kalma -triossa, jossa mukana myös Jimi Tenor ja Kalle Kalima. Uusi ensilevy Electric Willow on melkoinen keitos josta löytyy seasta ties mitä – ehdottomasti monipuolisen ja yllättävän persoonallisen musiikin ystäville suositeltava levy.

Mikko Innanen – Shining Armour

Ilma Records innoitti myös saksofonisti Mikko Innasta tekemään normaaliakin nyrjähtäneempää musiikkia. F60.8 on stydi elämys.

M.A.Numminen – Kaukana väijyy ystäviä

Suomalaisen pahoinvointia pahentavan omituisen musiikin katsauksen päättäköön ansaitusti kotimaisen avant-garden suuri nimi M.A.Numminen. Kaukana väijyy ystäviä on ainoa levytys jolla soitetaan Erkki Kurenniemen 60-luvun lopulla Nummiselle rakentamaa sähkökvartetti -syntetisaattoria. Wikipedia kertoo osuvasti “Bulgarian kommunistisilla nuorisofestivaalilla Nummisen esitys karkotti paikalta suuren osan tuhatpäisestä yleisöstä. Numminen ja sähkökvartetti saivat porttikiellon festivaaleille.”