RIcky-Tick Big Band ja Julkinen Sana räjäytti pankin pari vuotta sitten vetävällä yhdistelmällä big band -musaa ja rappia. Eka levy Burnaa roikkui myyntilistoilla kuukausikaupalla, joten ei ollut yllätys että jatkoa seuraa.
Korottaa panoksii levyä tekisi mieli vihata. Musiikki on siirtynyt aimoharppauksen lähemmäs mainstream poppia, big band on välillä suorastaan statistin roolissa eikä ensimmäisen levyn erilaisten kulttuurien kohtaamisen tuntua oikein löydy. Sanoituspuolellakaan Palefacen, Tommy Lindgrenin ja Redraman tyylittelyt eivät aina puhuttele. Jo etukäteen maistiaisina julkaistiin kohta nelikymppisten suista suorastaan epäuskottavasti valuva vakituisen parisuhteen ahdistavuudelle piupaut heittävä hummailubiisi Talutushihnassa ja häpeilemätön käsien heilutusbiisi Yykaakoo. Levyn teemat eivät onneksi kynnä yhtä syvällä kuin nämä, mutta ei oikein se keski-ikäisempi tsemppaus/voimamusa sektorikaan puhuttele Jazzpossua – lukuunottamatta Palefacen ripittäytymistä vinyyliaddiktiostaan, tottakai.
Mutta tästä huolimatta musiikki svengaa paikoin kuin se kuuluisa hirvi ja biisit imevät mukaansa ja turha jazzpurismi unohtuu helposti. Kaikista sävellyksistä ja sovituksista vastaa jälleen Valtteri Laurell Pöyhönen joka pääsee näyttämään, että menevien rallien sävellys onnistuu laajalla paletilla. RIcky-Tick Big Band sinänsä on yhä melkoinen kokoelma nyt parhaassa iässä olevan jazzsukupolven kotimaista kärkeä ja kolmestatoista torvesta lähes kaikille löytyy levyllä soolotilaa – erityisesti solisteina nousevat esiin Linda Fredriksson kovalla baritonisaksofonirepäisyllä Yykaakoossa ja Pope Puolitaival vähän erilaista tunnelmaa vaihteeksi tuovalla pikkolohuilusoololla Siel se menee -biisissä.
Lopputulemana täytyy kiittää jengin ammattitaitoa ja Pöyhösen kykyä säveltää menevää musaa eri tyylilajeissa. Ei silti Jazzpossun makuun ensilevyn veroinen lätty, mutta vahva ammattitaidon näyte kuitenkin ja bändi on vahvasti taitavien muusikoiden soittaman svengaavan musiikin asialla, joten toivotaan tällekin levylle menestystä. Varmasti myös keikoilla meno on ollut ja tulee olemaan kova.
Bändi nähtävissä livenä seuraavan kerran Tampere Jazz Happeningissa 30.10. ja Espoossa Sellosalissa 21.11.
Levyä ja fanituotteita saa vaikkapa Levykauppa Äxästä: CD // 2xLP. Sitä voi kuunnella myös Spotifysta.
- Solistit: Karri “Paleface” Miettinen, Tommy Lindgren, Lasse “Redrama” Mellberg
- Valtteri Laurell Pöyhönen, säveltäjä, kapellimestari, kitara, sähköpiano, flyygeli, syntetisaattorit
- Jukka Eskola, leadtrumpetti, flyygelitorvi
- Kalevi Louhivuori, 2.trumpetti, flyygelitorvi
- Mikko “Gunu” Karjalainen, 3.trumpetti, flyygelitorvi
- Jose Mäenpää, 4.trumpetti, flyygelitorvi
- Petri “Pope” Puolitaival, 1.alttosaksofoni, huilu, pikkolohuilu
- Ari Jokelainen, 2.alttosaksofoni
- Jussi Kannaste, 1.tenorisaksofoni
- Antti Hynninen, 2.tenorisaksofoni
- Linda Fredriksson, baritonisaksofoni
- Kasperi Sarikoski, 1.pasuuna
- Juha “Jay” Kortehisto, 2.pasuuna
- Heikki Tuhkanen, 3.pasuuna
- Mikko Haanpää, 3.pasuuna kappaleilla Jos jäät ja Aikaa
- Juho Viljanen, bassopasuuna, tuuba
- Antti Lötjönen, kontrabasso
- Sami Koskela, lyömäsoittimet
- Jaska Lukkarinen, rummut