Vuosi alkaa olla paketissa joten on taas aika vetää yhteen eniten sykähdyttäneet levyt. Aloitetaan ulkomaisesta tarjonnasta.
Top 5 valinta osoittautui vaikeaksi – ihan selkeää ykköstä ei ensin tullut mieleen, mutta mahdollisesti top 5 -tunnustuksen arvoisia tulikin sitten mieleen helposti toistakymmentä, joten kaikki huomiota ansainneet eivät valitettavasti listalle mahdu. Lopuksi kuitenkin jonkunlainen kärki hahmottui eikä tarvinnut onneksi turvautua nopanheittoon.
Erityismaininnan saakoot muutamat ruotsalaisjulkaisut jotka eivät päässeet arvosteluun asti tämän vuoden puolella ja jäivät täpärästi tämänkin listan ulkopuolelle: Goran Kajfes Subtropic Arkestra – The Reason Why, Vol. 2, Klabbes Bank – Z, Torbjörn Zetterberg och Den Stora Frågan – Om Liv och Död.
Sitäkin erityisemmän maininnan vielä saa Jazzpossun vaimon valinta: Colin Stetsonin ja Sarah Neufeldin Never Were the Way She Was on saanut osakseen monipuolista ihastelua vuoden mittaan.
Zhenya Strigalev’s Smiling Organism – Robin Goodie
Aivan vuoden loppupuolella tietoisuuteeni nousi venäläissyntyisen, nykyisin Lontoossa ja New Yorkissa vaikuttavan alttosaksofonisti Zhenya Strigalevin Smiling Organism -kokoonpanon toinen levy Robin Goodie.
Smiling Organism on varsin nimekäs bändi – trumpetissa Ambrose Akinmusire, pianossa Taylor Eigsti, bassoissa Larry Grenadier (akustinen) ja Tim Lefebvre (sähkö) ja rummuissa Eric Harland.
Robin Goodie on varsin valloittava yhdistelmä klassista bebop-henkeä ja modernia jazz-ilmaisua, joka toimii monipuolisena kokonaisuutena erittäin hyvin – joskin yli 70 minuuttisena on liian pitkä – parhaimillaan kuitenkin erinomainen synteesi jazzin eri puolista – suosittelen tutustumaan.
https://www.youtube.com/watch?v=5QRkeHOhkQc
Rudresh Mahanthappa – Bird Calls
Samaan tapaan bebopn perimässä ja modernissa ilmaisussa on vahvasti kiinni alkuvuodesta arvosteltu Rudresh Mahanthappan Bird Calls.
Mahanthappan kunnianosoituksessa Charlie Parkerille alkuperäinen materiaali jää perustuksiksi ja vahvan ja intensiivisen bändin oma ilmaisu nousee päällimmäiseksi. Vuoden väkevimpiä näyttöjä – Mahanthappan ohella erityisesti 21 vuotias trumpetisti Adam O’Farrill vakuuttaa.
Vijay Iyer – Break Stuff
Vijay Iyer oli jazzvuodessa läsnä läpi vuoden – alkuvuodesta ilmestyi uusi levy Break Stuff, kesällä Iyer nähtiin Porissa, tuolloin keikka avasi levyn helpommin sulatettavana ja vaivattomasti soljuvana rytmikkäänä virtana, joulukuussa Iyer palasi Suomeen We Jazz 2015 -tapahtumaan ja vuorossa oli hitaasti aukeava ja dramaattinen vääntö – sama materiaali näyttäytyi varsin eri valossa.
Jos en olisi nähnyt Iyeriä livenä niin levy olisi ehkä jäänyt Top 5 -listalta pois – itse levy tuntui nimittäin hieman raskaalta elämykseltä. Biisien luonteen avautuminen vaati oman aikansa ja niiden erilaisten tulkintojen kuuleminen elävänä tässä ehdottomasti helpotti. Vaivan arvoinen matka kuitenkin – levy jäänee pitemmäksi aikaa elävänä mieleen.
Kamasi Washington – The Epic
Vuoden suurin jazzilmiö kansainvälisesti oli varmasti Kamasi Washington ja hänen lähes kolmetuntinen The Epic -levynsä. Itse nostin Matti Niveksen Kuulokuvia-blogin Vuoden biisi-katsaukseen omaksi valinnakseni tältä levyltä Miss Understanding -kappaleen joka teki ensikuulemalla valtavan vaikutuksen rehellisen innostuneella otteellaan 70-lukulaiseen spiritual jazziin.
Koko levy ei aivan täyttänyt ensimmäisten näytekappaleiden ennakko-odotuksia ja live-keikka jäi levystäkin hieman, joten aivan vuoden parhaaksi levy ei yltänyt, mutta hyvä, rakkaudella tehty paketti se silti on ja ehdottomasti vuoden isoin juttu.
Marius Neset – Pinball
Emmin ensin norjalaissaksofonisti Marius Nesetin Pinballin nostamista vuoden ulkomaiseksi ykköslevyksi – hampaankoloon oli jäänyt ajatus siitä levy ei ollut aivan päässyt aiemman suuremman kokoonpanon Birds-levyn tasolle – mutta kun kuuntelin vuoden kärkeä tätä valintaa varten uudestaan niin valinta muodostui kuitenkin selväksi. Nesetin ja kumppaneiden elämäniloinen ja riemukas soitto jossa tekninen osaaminen valjastetaan riemastuttavasti tarttuvan ja päähään soimaan jäävän musiikin tarpeisiin ilahduttaa joka kerta. Nesetin setti Pori Jazzeilla oli myös kesän ehdottomasti parhaita festarisettejä ja aamuyöllä jameissa mies todisti että standarditkin irtoavat hienosti.
Mikäpä siinä – Marius Neset edustaa ehdottomasti Pohjois-Eurooppalaisen jazzin kovinta kärkeä ja on ilo nostaa Pinball tämän muuten amerikkalaispainotteisen listan ykköseksi Jazzpossun vuoden 2015 ulkomaiseksi jazzlevyksi.
Vuoden 2015 -jazzsatoon voi laajemminkin tutustua Spotifyssa Jazzpossun 2015-listalla jossa kaikista blogissa arvostelluista levyistä mahdollisuuksien mukaan kaksi näytekappaletta.