Praha ei ehkä ole niin kovin suuren jazz-kaupungin maineessa, mutta paitsi että joka ilta löytyy useampia klubikeikkoja niin jazzia kuulee myös kadulla suosituimmissa turistikohteissa. Sunnuntai-iltapäivän kävelyllä vastaan tulivat iloista perinnejazzia soittavat pumput niin Vanhankaupungin aukiolla kuin Kaarlen sillallakin, molemmat bändit ilmeisesti vakiopaikoillaan. Hyväntuulista katusoittoa pysähtyi toviksi mielellään kuuntelemaan.
Ensimmäinen vierailu paikalliseen levykauppaan kertoi samaa tarinaa – hieman enemmän perinteisiä bebop-vallankumousta edeltäviä tyylejä löytyi sieltäkin. Täällä ei aina mennä taiteellinen kunnianhimo edellä vaan musiikki on osa myös jokapäiväisempää viihdettä – hyväntuuliseen elävään musiikkiin ei tunnu voivan olla törmäämättä Prahan illassa.
Charlie Slavik Revue Ungelt-klubilla
Illan klubiksi valikoitui Vanhankaupungin aukion välittömässä läheisyydessä sijaitseva jazz- ja blues-luola Ungelt, joka osoittautui yleisökapasiteetiltaan melko pieneksi mutta tunnelmalliseksi paikaksi. Varsinaiseen konserttitilaan päästäkseen täytyy ensin kulkea terassin ja yläkerran baarin läpi ja muutamien portaiden jälkeen vastaan tulee vielä ravintolasali ja yhdet portaat ennenkun jazzklubin varsinainen rahastustiski löytyy. Kuten lauantain Redutassa, myös Ungeltissa sijaitsee erikseen baaritila ja varsinainen klubitila jossa pöytiä löytyy kahdessa kerroksessa – täällä pelaa myös pöytiintarjoilu. Sunnuntai-illan keikasta köyhtyi kohtuulliset 14 euroa jolla sai kolme settiä musiikkia – yhteensä vähän reilu kaksituntinen tehokasta ja juomatauot päälle.
Illan bändi oli huuliharpisti Charlie Slavíkin johtama nuorista muusikoista koostuva bluesbändi Charlie Slavík Revue. Hieman huvitusta herätti että lauantai-iltana molemmissa bändeissä Redutassa ahkeroinut rumpali Tomáš Vokurka soitti tässäkin kokoonpanossa – Vokurkaa on siis nyt tällä reissulla kahden päivän aikana kuultu kahdeksan setin verran, mahtaako kaveri tulla vastaan vielä myöhemminkin. Illan yleisö oli varsin suomalaispainotteinen – Jazzrytmit-porukan kymmenhenkinen edustusto taisi olla noin puolet koko yleisöstä.
Suhteellisen vauhdikasta ja viihdyttävää blues-pohjaista vääntöä oli tämän rockabilly-satakielen (sillä sitä sana slavík tarkoittaa) musiikki. Paljon oli 50-luvun perinnerock-henkeä ja rockabilly menoa, vähän 60-luvun lopun blues-rock tunnelmaa ja ripaus souliakin. Kyllä Slavík’kin show-mies oli lauantain nokkamiesten tapaan ja toisen setin päätteeksi otti työvoiton pienehköstä yleisöstä pienellä yleisellä tanssituksella. Hauskaa oli, ei siinä mitään – ei kyllä tätäkään bändiä tulisi mieleen kuunnella kotona jälkikäteen levyltä, ei tainnut paljoa 50 vuotta uudempia ideoita nimittäin olla mukana.
Bändissä ehkä Slavíkin ohikin mielenkiintoisena hahmona nousi nuori kitaristi Jiří Maršíček joka tyylitteli monipuolisesti – perinteisen blues-kitaransoiton tyylillinen kapeus on usein haastavaa, mutta Maršíček onnistui pitämään kuulijan mielenkiintoa melko hyvin yllä yli parituntisen keikan.
Nähtiinpä viimeisessä setissä lavallakin suomalaistakin osaamista – paikan oli nimittäin valinnut meille harpisti-laulaja Hannu ‘Heavy’ Tikkanen joka solmi suhteet paikallisiin settien välissä ja nousi kolmannessa setissä vetämään bändin kanssa tunteikkaasti klassisen Stormy Mondayn.
- Charlie Slavík – huuliharppu, laulu
- Tomáš Vokurka – rummut
- Jiří Maršíček – kitara, laulu
- Adam Nohavica – basso
- +Heavy Tikkanen, huuliharppu, laulu