Tikkurilan Kulttuuritehdas Vernissassa aloitti toimintansa perjantaina uusi jazzklubi laulaja Anna Inginmaan emännöimänä. Konsepti toimii niin, että klubi-iltoina kuullaan Inginmaan ja house bandin lisäksi taiteilijavierasta, joista ensimmäiseksi oli valikoitunut Kauko Röyhkä – luontevan tuntuinen valinta, ovathan Inginmaa ja Röyhkä tehneet yhdessä levyn Hypnomenin kanssa muutamia vuosia sitten ja Röyhkän viimeisimpiin julkaisuihin lukeutuu Severi Pyysalon kanssa tehty jazzahtava Turmion suurherttua –levy joten jazzklubi ei esiintymisympäristönä ole niin hirveän kaukaa haettu ajatus. Uusi klubi oli löytänyt hyvin yleisönsä – Vernissan salin istumapaikat olivat kutakuinkin täynnä ja tunnelma oli mukava ja lämminhenkinen.
Ensimmäinen setti mentiin Inginmaan ja jazztrion tahtiin. Housebändissä soittavat pianisti Arto Ikävalko, basisti Joonas Tuuri ja rumpali Ville Luukkonen. Sama kokoonpano on vaikuttanut viime aikoina Manalassa Afterwork Jazz -bändinä ja yhteistä soittokokemusta on jo pitemmältä ajalta – löytyipä vanhoista muistiinpanoista maininta, että herrat ovat olleet samassa ensemblessä Sibelius-Akatemian jazz- ja kansanmusiikkiosastojen 30 vuotisjuhlatilaisuudessa vuonna 2013.
Ohjelmisto koostui suurimmaksi osaksi Seppo Kantosen suhteellisen tuoreista sävellyksistä. Tulos oli hyvinkin viihdyttävää perinteistä jazzia – hyvä perjantai-illan jazz/viini/tapas -tunnelma saatiin heti pystyyn. Inginmaa on ilmeikäs ja taitava tulkitsija ja välispiikeistä kuului ylpeys oman klubin toteutumisesta. Bändi hoiti myös tonttinsa taidolla.
Toisessa setissä kuultiin Röyhkää soolona kitaran kanssa. Olin itse toivonit, että koko Röyhkän osuus olisi puettu jazzahtavaan kuosiin, mutta varmasti erityisesti Röyhkän takia paikalle tulleelle yleisölle vanhojen biisien intiimit versiot olivat tärkeää antia.
Mietin setin aikana, että olen itseasiassa aiemmin nähnyt Röyhkän keikalla vain yleisön ominaisuudessa, seisoimme aika lähekkäin reilu kymmenen vuotta sitten Velvet Undergroundin riveistä legendaksi nousseen John Calen keikalla Tavastialla. Röyhkän Velvet Underground -fanitus oli aikoinaan tehnyt minuun vaikutuksen teini-ikäisenä sen banaanilevyn suuruuden juuri löytäneenä ja nostanut hänet astetta mielenkiintoisemmaksi hahmoksi kuin vain se heebo joka laulaa Lauralle ja Vihaiset miehet (Marat, Marat) jotka tuntuivat 90-luvun alussa olevan Radio Citylla loputtomassa tehorotaatiossa. Siinä oli jotain hienoa, että joku oli tehnyt suomenkielisen version Lady Godiva’s Operationista vaikkakaan Steppaillen -levyn Terveisiä kalojen maailmasta olikin musiikillisesti varsin heikko varjo alkuperäisestä.
Röyhkän kitarassa oli vahvasti kaikua ja delay-efektiä. Tuli Velvet Undergound mieleen siitäkin – löysiväthän ajan pop-hittien kaavamaisia kopioita tehtaillut Lou Reed ja klassisen koulutuksen saanut avant-gardisti John Cale yhteisen kosketuspinnan drone-hommista ja semmoista pientä toiston tuomaa hypnotiikkaa oli delay-säestyksessä.
Tuli myös sama tunne kuin muutama vuosi sitten kun kuulin Bob Dylania livenä ensimmäistä kertaa – molemmissa tapauksissa laulajat olivat ikääntyneet tunnetuimmista levytyksistään huomattavasti, mutta silti laulusta erottui se joku intonaatio ja persoonallinen ote joka heidät aikanaan massasta erotti. Erityisesti Röyhkän tapauksessa Dora ja Lauralle toivat Röyhkän oman äänen hyvin esiin.
Julkisuudessa Röyhkä on usein esiintynyt kärkkäänä provosoijana, mutta Vernissan lavalla hän oli joviaali ja humoristinen ja soolosetti sujui rennoissa merkeissä.
Pienen tauon jälkeen kolmanteen settiin saatiin sitten triokin lavalle Röyhkää tukemaan ja kuultiin Turmion suurherttuan parhaita paloja. Itselle tuon levyn ehdoton helmi oli herkullisen itseironinen Nero luo josta tuli tällä kertaa melko hillitön veto kun Kaukonkin pokka pääsi pettämään hauskassa biisissä.
Lopuksi saatiin vielä Inginmaakin lavalle ja kuultiin illan kruunuksi sen yhteisen Huominen on uni -levyn materiaalia.
Kokonaisuutena ohjelmaa riitti lähes kolmeksi tunniksi ja tunnelma pysyi korkealla koko illan ajan, joten uusi klubikonsepti tuntui varsin toimivalta. Seuraava klubi-ilta on 15.3. ja vieraaksi saapuu burleskitaiteilija/laulaja Lady Laverna.
- Kauko Röyhkä – kitara, laulu
- Anna Inginmaa – laulu
- Ville Luukkonen – rummut
- Arto Ikävalko – piano
- Joonas Tuuri – kontrabasso
Anna Inginmaa Jazz Club artistivieraana Kauko Röyhkä Vantaan Vernissassa 15.2.2019