Alkaa olla 2010-vuosikymmen paketissa. Tässä juttusarjassa käyn läpi omasta näkökulmastani vuosikymmenen merkittäviä suomalaisia jazzlevyjä – kaksi vuotta kerrallaan, kaksi levyä kultakin vuodelta. Ei välttämättä missään mielessä parhaita tai menestyneimpiä vaan levyjä jotka ovat jääneet mieleeni ilmestymisen aikana tai sitten myöhemmin nousseet mielestäni merkittäviksi tai aikaansa kuvaaviksi.
2012
Timo Lassy – In With Lassy
Saksofonisti Timo Lassy on eittämättä tämän vuosituhannen suomalaisen jazzin ikoneita. Five Corners Quintet oli ensimmäisen vuosikymmenen tärkein kokoonpano ja Timo Lassy Band on ollut sen selkeä henkinen jatkaja pitkälti samalla miehityksellä. In With Lassy -levyn välitön cooking session meininki ja varmasti myös julkaisun ajoittuminen niihin aikoihin kun perustin Jazzpossu-blogin ovat tehneet levystä oman suosikkini – hyviä Lassy-levyjä on tullut sitä ennen tai jälkeen, mutta jos tekee mieli laittaa yksi Lassyn biisi soimaan niin useimmiten Where’s the Man lähtee pyörimään.
Ennen nykyisen We Jazz -festivaalin alkua näkyvintä We Jazz -toimintaa olivat Kuudennen linjan klubit – tunnelma oli usein katossa!
Mopo – Jee!
Mopo on ollut jazzkentän todellinen väriläiskä tällä vuosikymmenellä ja debyyttilevy Jee! on puhdasta, suodattamatonta Mopoa raaimmillaan. Onko tämä levy hiomaton timantti josta särmät ovat kokemuksen myötä lähteneet vai siemen josta tuleva on kasvanut? Liekö sillä väliä – Jee! on ylitsepursuavan persoonallinen ja aitoudessaan kaikkine jyrkkine kontrasteineen vuosikymmenen parhaita ensilevytyksiä.
Mopoa alkuvaiheessa piirtoheittimellä “livekuvittanut” ja ensimmäisen levyn kannen taiteillut Anna Tahkola oli mukana menossa jälleen tänä syksynä 10v juhlakeikalla.
2013
Dalindèo – Kallio
Ehkä jälkikäteen ajatellen Dalindèon tyylillinen loikka vuoden 2010 Soundtrack for the Sound Eye -levystä Kallioon ei ollut niin suuri kun miltä se tuolloin tuntui. Edellisellä levyllä vielä paljon kuului Ricky-Tick Recordsin alkuajan nu/club jazz -kaikuja jotka Kalliolla korvasi retrompi kattaus rautalankaa, iskelmää, rocksteadya ja klezmeriäkin – mutta oli Kallion soundissa paljon entuudestaan tuttuakin. Jälkikäteen ajatellen tässä käytiin ehkä myös aika lähellä pistettä jossa hipsterien ironinen gentrifikaatiojazz lipsahtaa jo överin puolesta, mutta kyllä tämä aivan täyden viiden tähden levystä meni ilmestyessään ja vieläkin.
Minulle Dalindèon musiikin kaari tuntuu samanlaiselta kuin kehitys 2000-luvun Five Corners Quintetista 2010-luvun Timo Lassy Bandiin ja näin In With Lassyn ohella Kallio on aivan keskeistä suomijazzin ajankuvaa ja levy joka on kestänyt säännollistä kuuntelua mainiosti.
Dalindèon “Take the “A” Train” sai arvoisensa promovideon
Jukka Eskola – Orquesta Bossa
Näinhän siinä on näemmä käynyt, että vuosikymmenen alkupuoli on minulle ollut Ricky-Tick Recordsin kirkkaimmin tuikkineiden tähtien uusien suuntien diggailun aikaa. Jos Dalindèo otti etäisyyttä bossa novaan niin trumpetisti Jukka Eskola paneutui siihen toden teolla ja isolla kokoonpanolla. Tähän mennessä tässä juttusarjassa tämä levy ehkä vahvimmin on aiheuttanut “onko tästäkin jo tosiaan kuusi vuotta?” -henkisiä tuntemuksia. Tähän varmasti vaikuttaa sekin että Orquesta Bossaa nähtiin lavoilla aina vuoteen 2016 asti ja onhan muutama levyn sävellys jäänyt elämään myös Eskolan nykyisen Soul Trion ohjelmistoon uusin nimin ja sovituksin.
Tästä levystä päätyi hyllyyn myös Japanilaisen Zoundsin ensin julkaisema versio jossa oli yksi laulusolistilla vahvistettu bonusraita mukana – muistaakseni palkittu jazzdiggari Janski Arnimaa hoiti tilauksen tuolloin, kiitokset vielä siitä – hauska osa levyhyllyä!
Oli ilo saada olla yleisönä monilla Live at We Jazzin ensimmäisen kauden keikoilla, useimmat äänitettiin We Jazziin nyt levykaupaksi muuntuneella toimistolla – isomman Orquestan kanssa oltiin lähellä vähän isommassa tilassa.
Biisivalintoja näiltälevyiltä löytyy Great Finnish Jazz Albums of the 2010s -soittolistalta