Basisti Jori Huhtala on tullut jazzin ystäville tutuksi erityisesti kontrabasson soittajana, mutta Huhtalan alkuperäinen soitin on ilmeisesti sähköbasso ja muutaman akustisin kokoonpanoin tehdyn levyn jälkeen alkoi veri vetää sähköisempään suuntaan ja alkunsa sai Talambo -projekti, jonka hedelmiä on nyt Eclipse Music julkaissut uudella viiden raidan levyllä Delusions of Grandeur.
Talambo on pitkälti Huhtalan sooloprojekti, materiaalia on kypsytelty studiossa ja Huhtala on itse paljolti vastuussa soitosta. Hänen soittamanaan kuullaan sähköbasson lisäksi oktaavia korkeammalle viritettyä pikkolobassoa, koskettimia, akustista kitaraa ja afrikkalaisia vivahteita tuovia udua ja kalimbaa yhdellä raidalla. Projektin edetessä mukaan tuotiin myös vierailijoita – isoimmassa roolissa on jokaisella raidalla rumpuja soittava Tuomas Timonen, Huhtalan tavoin Big Blue -yhtyeessä Suomen jazztaivaalle noussut Antti Kujanpää tuo mukavaa väriä soundeihin uruilla, Jussi Kannaste ja Joakim Berghäll vierailevat saksofonisolisteina ja Sigurdur Rögnvaldsson tuo yhdelle raidalle “wall of guitars”in kuten oheismateriaali sen sanoiksi pukee.
Levyn syntyhistoria on toki korona-aikaa kauempana, mutta tähän aikaan hyvin sopii muusikon pitkälti yksin kotistudiossa kypsytelty kokonaisuus harvalukuisine vierailijoineen per raita. Kuten alkuvuodesta sanoin käsitellessäni Makaya McCravenin Gil-Scott Heronin materiaalin uudistustuotantoa, yhä useammin luova jazzmuusikko on myös aktiivinen tuottaja, tapahtui se sitten sampleja ja looppeja käyttämällä tai näin perinteisemmin eri raitojen äänitysten kautta. Fyysisen eristyksen kuukaudet tuottanevat suurenkin joukon samanlaisia projekteja kuin Talambo.
Kompaktissa viisiraitaisessa on rento, vahvasti rytmikäs tunnelma. Siinä on kotistudiolevyn tunnelmaa, mutta solistivierailijat tuovat siihen mukavasti perinteisemmän yhtyelevynkin sävyjä. Ehkä erityisesti Kujanpään muutama vierailu uruilla erityisesti kutkutti korvaa – aika pienellä iso lisä äänimaailman monipuolisuuteen.
Levy onnistuu erinomaisesti muutamalla eri osa-alueella. Se on ensinnäkin erittäin miellyttävää kuunneltavaa, suhteellisen lyhyt kesto houkuttelee kääntämään levyn vielä kerran uudestaan. Vinyyliversion rytmitys on myöskin oiva sillä molemmat puolet päättyvät komeisiin nostatuksiin – A-puolen päättävä afrobeat-herkuttelu Time to Escalate on levyn vahvin raita ja tuo mieleen tunnelmallaan hieman John Lurien Lounge Lizardsin myöhemmän tuotannon 80- ja 90-luvuilta ja levyn päättävä Supermelon kasvaa mainiosti Kannasteen saksofonisoolosta Huhtalan pikkolobassosooloon jossa säröäänten kautta hyvin demonstroituu tämän soittimen mahdollisuudet sähkökitaramaisena soolosoittimena basistin käsiin sopivasti.
April Jazzeille oli jo koottu livebändiksi kaikki vierailijat kattava sekstetti, valitettavasti tätä ei vielä päästy kuulemaan, mutta toivottavasti myöhemmin materiaalia kuullaan livenäkin.
Tänään ilmestyvää levyä saa julkaisija Eclipseltä – myös artistilla itsellään on ollut joitakin kappaleita myynnissä, joten Jorilta voi tiedustella levyä myös suoraan!
- Jori Huhtala, sähköbasso, pikkolobasso, koskettimet, elektroniikka, kitara, udu, kalimba
- +Tuomas Timonen, rummut
- +Antti Kujanpää, urut
- +Jussi Kannaste, tenorisaksofoni
- +Joakim Berghäll, alttosaksofoni, sopraanosaksofoni
- +Sigurdud Rögnvaldsson, kitara