Reiska Laine Quintet

Tänä vuonna Tampere Jazz Happening järjestetään puhtaasti kotimaisin esiintyjin ja turvavälillisin katsomoin, mutta paljon on kuitenkin tämän kohta 40 vuotta toimineen festivaalin hengestä silti ennallaan. Itese tänä vuonna lähdin Tampereelle pitkäksi lauantaipäiväksi – soitto soi tuttuun tapaan iltapäistä alkaen Pakkahuoneella ja viereisellä Telakalla, koronarajoituksista johtuen itse pitäydyn Pakkahuoneen tarjonnassa.

Iltapäivän tarjonnan avasi todellinen suomalaisen jazzin all-star kokoonpano, johtajana rumpali Reiska Laine. Yksi Tampere Jazz Happeningin perinteistä on, että siellä jaetaan vuosittainen Yrjö-palkinto ansioituneelle suomalaiselle jazzmuusikoille ja kaikki Laineen kvintetin jäsenet ovat tämän kunnianosoituksen saaneet – erityisesti Laineen pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, kokoonpanon tenorisaksofonistit Eero Koivistoinen ja Juhani Aaltonen ovat Yrjö-palkitut numero 1 ja 2. Pianoa kvintetissä soittaa Seppo Kantonen ja bassoa Ulf Krokfors.

Alkuspiikissään Laine kertoi että näiden kahden lisäksi ja heitä ennenkin, käänteentekevä saksofonisti oli John Coltrane, jonka 60-luvun alun Suomen keikoilta Laine sai innoituksen ryhtyä jazzmuusikoksi, maksoi mitä maksoi. Näistä lähtökohdista setti avattiin komeasti Coltranen musiikilla A Love Supreme -levyltä – Kantonen soitti hienosti McCoy Tynerin tyyliin ja Laineen räiskyvä rumputyöskentely ja hieno virvelirummun käyttö pääsivät oikeuksiinsa.

Kun siirryttiin Coltranesta Koivistoisen ja Kantosen sävellyksiin niin kuljettiin myös modaalisesta väännöstä kohti  vapaampaa ja abstraktimpaa ilmaisua. Pikkuhiljaa tähän suuntaan johdatti Koivistoisen Catalonia Kantosen Encouters 3:n mennessä jo melko syvälle vapaaseen kelluntaan introssaan.

Loppua kohti musiikki sai taas vahvemmin jäntevyyttä, varsinaisen ohjelmiston päättänyt Afro Blue olisi jo käynyt kliimaksista, mutta vielä yksi muutamaan kertaan vihjailtu yllätys oli tulossa – viimeiseen herkkupalaan lavalle saatiin vielä kolmas tenoristi, tämän vuoden Yrjö-palkinnon voittaja Timo Lassy ja Lassyn Moves -levyltä tuttu Casa de Ferro räjäytti pankin ja yleisö oli haltioissaan kuullessaan monen sukupolven suomalaisia jazzmestareita.

Setin huipennuksessa lavalla nähtiin “kolme tenoria” – Aaltonen, Koivistoinen ja Lassy

• Reiska Laine – rummut
• Eero Koivistoinen – tenorisaksofoni
• Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni
• Seppo Kantonen – piano
• Ulf Krokfors – basso
• +Timo Lassy – tenorisaksofoni

Joakim Berghäll Dark Roast 006

Launtai-iltapäivän kattauksen toinen kokoonpano soitti nyt Tampereella vasta toisen live-esiintymisensä. Multi-instrumentalisti Joakim Berghäll on vaikuttanut Suomen jazzkentässä jo kohtuullisen pitkään, mutta korkean profiilin leader-hommia on ollut melko vähän. Nyt uudessa Dark Roast 006 -kokoonpanossa on ainakin nimekäs kaarti koottu ja poikkeuksellinen instrumentaatio joka lisännee kiinnostusta bändin musiikkiin – siinä nimittäin kuullaan vuorotellen kolmea baritonisaksofonia ja bassoklarinettia joita soittavat Berghällin ohella Linda Fredriksson ja Max Zenger. Vahvaa vääntöä ja tummaa paahtoa lupaavat myös sähkökitara – Jere Haakana –  ja bassokitara – Jori Huhtala. Kuusihenkisen kokoonpanon täydentää rumpali Tuomas Timonen.

Tavallaan kokoonpanon setti täytti odotukset tummasta paahdosta ja vahvasta väännöstä – rockasenteella mennään, ehkä eniten postrock tai ehkä kevyt-proge vivahtein. Usein varsin hillitysti jazzkonteksteissa soittanut Timonenkin kyntää nyt vahvasti rock-rumpalin ottein.

Toisaalta kuitenkaan bändi ei ole niin jyräävä kun voisi instrumentaatiosta aavistella, Berghäll on vaatimattoman oloinen ja sympaattinen tyyppi ja Dark Roastin musiikissakin on aina jotain lempeyttä ja toiveikkuutta mukana – silloinkin kun sävellysten ideat ovat tulleet koronatunnelmista ja korona-ajan arjesta, hauskimpana esimerkkinä tästä Edelleen jonossa jonka sointukiertoon Berghäll sai innoituksen jammailtuaan perheensä iloksi koronapäiviystyksen odotusmusiikin mukana.

Dark Roast oli hyvin miellyttävää instrumentaali rock-jazzia, mutta ehkä sitä tiukempaa vääntöä olisi vielä kaivannut enemmänkin vaikka toki baritonisaksofonit nytkin jo paikoin tanakasti röhkivätkin.

• Joakim Berghäll – baritonisaksofoni, bassoklarinetti
• Linda Fredriksson – baritonisaksofoni, bassoklarinetti
• Max Zenger – baritonisaksofoni, bassoklarinetti
• Jere Haakana – kitara
• Jori Huhtala – bassokitara
• Tuomas Timonen – rummut