Pianisti Riitta Paakin ensimmäisestä triolevystä on kulunut jo 20 vuotta. Viime vuosina levyttäväksi kokoonpanoksi on tullut kvartetti. Uudella Piste -levyllä kuullaan samaa nelikkoa joka soitti muutama vuosi sitten julkaistulla Live at Koko Jazz Club -levyllä, tenorisaksofonissa Manuel Dunkel, bassossa Antti Lötjönen ja rummuissa Joonas Riippa.

Paakki on pitkään kuulunut Suomen bop-perinteestä ammentavien soittajien eliittiin, mutta uudelle levylle on löytynyt uutta jännitettä, erityisesti avausraita Rebecca kuulostaa tuoreelta heijastellen jazzin tyylien kehitystä Yhdysvalloissa viime vuosikymmenen aikana. Vahva on myös kakkosraita Garag jossa on vahvaa tummasävyistä latausta ja kihelmöivää rytmiikkaa.

Muutaman ensimmäisen biisin jälkeen mietin jo, että onko tässä vuoden paras levy, mutta vahva lataus laimenee levyn edetessä. Kolmosbiisi Pilotin Poinciana-henkinen tunnelma ei tunnu enää juuri miltään ja balladi Carusokin jää vielä avauksen varjoon.

B-puolella otetaan taas härkää hyvin sarvista kiinni menevällä bluesilla Fred jota seuraa tunnelmoivampi 359 jossa kuullaan mainio bassosoolo Lötjöseltä. Med High puolestaan tuo mieleen Wayne Shorterin 60-luvun musiikin jota Paakki on ansiokkaasti tulkinnut Characters-levyllä ja tutkinut osana tohtorintutkintoaankin.

Levyn päättää hieman haikeasti nimikappale Piste jonka lopetuksessa rytmi hienosti hajoilee ja hidastuu kadoten kauniisti pois. Oiva lopetus, tosin vieläkin jäi odottamaan levy loppupuolelle jotain kunnon huipennusta kahden avausraidan asettamien odotusten jälkeen.

Vuosi 2020 on ollut hyvä “akateemiselle” bop-jazzille. Jussi Lehtosen ja Markus Niittysen julkaisut kuuluvat vuoden parhaisiin ja samaan joukkoon yltää nyt myös Piste joka on tähän mennessä ehkä Paakin uran paras levytys leaderina ja vielä parempaankin olisi rahkeita levyn vahvimpien biisien perusteella.

• Riitta Paakki – piano
• Manuel Dunkel – saxophone
• Antti Lötjönen – bass
• Joonas Riippa – drums