Pianisti Aki Rissanen oli 2010-luvulla jazzlevyrintamalla vähintäänkin yksi suomalaisen jazzin suurimmista nimistä, jos ei jopa kaikkein suurin. Erityisesti Rissasen Antti Lötjösen ja Teppo Mäkysen kanssa julkaistut triolevyt edustivat vuosikymmenen lopun kotimaista jazzia ja luovaa musiikkia parhaimmillaan. Rissasen luonnehtiminen erityisesti jazzpianistiksi vaatii suurpiirteistä suhtautumista genrerajoihin – musiikissa nimittäin kuuluvat vahvana vaikutteet klassisesta musiikista satojen vuosien aikajänteeltä post-minimalismin kautta moderniin elektroniseen musiikkiin. Tämä laaja skaala on esillä myös uudella soololevyllä Divided Horizon joka sai julkaisunsa juhannusaattona.
Rissanen soittaa levyllä pääosin pianoa, mutta paikoin ääneen pääsee myös uniikki Jonte Knifin ja Jukka Ollikan suunnittelema ja rakentama kosketinsoitin Omniwerk jonka kaksi sormiota tuottavat niin näppäiltyjä luutun tai harpsikordin kaltaisia kuin jousisoitinmaisiakin ääniä.
Levyn kolmessatoista kappaleessa on usein toistuviin kuvioihin perustuva rakenne josta kehittyy ja kasvaa monimuotoisempia rakenteita. Usein kohtaavat eri käsien nopeammat ja hitaammat kuviot, vuorotellen tai polyrytmisesti yhtäaikaa – soololevyksi levyn rytmiikka on kiehtovaa.
Niin miellyttävää ja luontevan tuntuisesti erilaisia elementtejään yhdistelevää kuin Rissasen pianonsoitto onkin niin levyn kokonaisuutena nostaa vielä korkeammalle tasolle Omniwerkin käyttö. Kupletin juonta etukäteen tuntemattomalle rauhallisesta pianoaloituksesta yllättäviin sfääreihin kerroksittain kasvava kolmosraita Cold Code laittaa pään pyörälle tuomalla pianon oheen muutaman uudenkin äänen, tällä raidalla myös elektronisen sellaisen – siis minkälainen levy tämä olikaan?
Kokonaan Omniwerkilla soitettu Omniwerk Interlude yhdistää aikakaudet. Soittimen äänessä on luonnostaan barokkimainen klangi, mutta jousipuolen mahdollisuuksia Rissanen käyttää modernin ja kaoottisen kokeilevasti hyytävän tehokkaasti.
Levyn loppupuolella pianon ja Omniwerkin äänet sulautuvat vahvasti kokonaisuudeksi. Monien eri kosketinsoittimien käyttö ei ole jazzissakaan ollut kovin suuri harvinaisuus sähköpianon ja syntetisaattorien saapumisen jälkeen, mutta tämän levyn varsin eri tavalla akustisesti ääntä muodostavan valikoma tuntuu silti erikoisherkulta. Rissasen laaja musiikillinen visio ja ainutlaatuinen äänimaailma tekevät tästä levystä ainutlaatuisen tuntuisen pianistin soololevyn -vVuoden ehdottomia järkijulkaisuja.
Levy on julkaistu nyt digimuodossa, kaupat mainostavat CD:n julkaisua syyskuun alkuun, mutta julkaisija Edition Recordsin kauppa näyttää siltä kuin fyysistä levyä saisi jo sieltä tilattua.
- Aki Rissanen – piano, Omniwerk