Perinteinen Elojazz järjestetään Oulussa tänä vuonna jo 32. kerran. Kolmipäiväisen kansainvälisen festivaalin taiteellisena johtajana toimii jo usean vuoden ajan pestiä hoitanut Jukka Eskola. Päätapahtumapaikkana nykyään toimii 2019 avattu Hupisaarten teatteri – katettu 300 hengen ulkoilmalava Hupisaarten kaupunginpuiston luonnonkauniissa maisemissa lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.
Torstaina festivaaliohjelmisto alkoi Tuiran kirkossa Marzi Nymanin ja Signen esiintymisillä, itse ehdin Ouluun illaksi Norrbotten Big Bandin ja laulaja Lisa Nilssonin konserttiin Hupisaarten teatterilla.
Norrbotten Big Band & Lisa Nilsson
Avausillan pääesiintyjäksi oli saatu Luulajasta Norrbotten Big Band laulusolistinaan suosittu laulaja Lisa Nilsson. Norrbotten Big Band on toiminut kolmisenkymmentä vuotta, noin puolet siitä Tim Hagansin ohjauksessa ja ehkä pitkälti Hagansin ansiosta NBB:stä on tullut yksi Pohjoismaiden kansainvälisesti tunnetuimmista big bandeista. Nilssonin läpimurto oli Himlen runt hörnet vuonna 1992 – alkuun tyyli oli sen ajan pehmeää soul-poppia, 2000-luvulla Nilsson innostui brasilialaisesta musiikista ja torstai-illan setti tarjoili viihdyttävää musiikkia pitkälti näiltä akseleilta suuren orkesterin viihdepopilla ryyditettynä – kuultiin mm. Donny Hathawayta, Burt Bacharachia, Michel Legrandia ja Antonio Carlos Jobimia.
Big Bandin torvisektiota käytettiin hieman vaihtelevasti, setin alussa puhaltimet olivat vahvasti esillä hienossa tukevassa roolissa – taiteellista kunnianhimoa tai erikoisuudentavoittelun intoa tehdä laulusolistin vierellä instrumentaalisesti repäiseviä valintoja ei juuri ollut vaan Nilssonin annettiin olla illan tähti, mutta erittäin komeasti Norrbottenin torvet soivat tilaisuuden tullen.
Paikoin Nilsson esiintyi myös ilman puhaltimia. Spontaanisti Suomen keikan ohjelmistoon oli noussut alkupuolelle Nilssonin Aki Sirkesalon kanssa 2003 levyttämä Mysteeri/Mysteriet joka valloitti suomalaisyleisön. Viimeistään tässä vaiheessa kävi selväksi, että Nilssonin kanssa myös duokiertueita tehneen kitaristi Mattias Torellin vaihtelu akustisen ja sähkökitaran välillä oli olennainen osa materiaalin tyylillistä vaihtelua ja hengitystä.
Nilssonin lauluääni pääsi ehkä hienoiten esille Elvis Costello/Burt Bacharach -biisissä God Give Me Strength jonka korkealle kohoava kertosäe aiheutti väristyksiä.
Pohjoismaisittain ohjelmiston omaleimaisin suola oli kuitenkin brasilialainen materiaali jota Nilsson esitti sujuvasti kolmella kielellä. Varsinaisen reilun tunnin setin loppuhuipennuksena kuultiin Gal Costan 70-luvun puolenvälin groovaavaan versioon pohjautunut tulkinta O Ventosta Nilssonin omana käännöksenä Vinden. Tässä huipennuksessa toimi bändin ja solistin yhteispeli parhaiten ja sen loppuessa tuli tunne että tämähän päättyi aivan kesken vasta kun päästiin vauhtiin. Onneksi saatiin vielä kaksi encorea – yleisön suosionosoituksista päätellen olisi kyllä kuunneltu mielellään enemmänkin.
- Lisa Nilsson – laulu
- Norrbotten Big Band joht. Joakim Milder
Uusi kesäteatteri on oiva paikka kesäiselle festivaalille – festivaalialueella kaikki sujui mallikkaasti. Katsomo oli myyty täyteen, mutta Oululaisyleisö noudatti maskisuodatusta erittäin mallikkaasti ja jazzfestivaaliyleisön keski-ikä on vahvasti kaksi rokotusta jo halutessaan saaneen puolella. Koronatilanteen jälleen huonontuessa kesän festivaalit ja niiden yleisöt saavat parhaillaan osansa kritiikistä, mutta tässä suhteessa Elojazzia ei voine erityisesti moittia – rajoituksista kärsineille esiintyjille kesän mahdollisuudet ovat kuitenkin äärimmäisen arvokkaita.
Elojazz jatkuu perjantaina ja lauantaina useamman esiintyjän illoin Hupisaarten teatterissa ja ennen näitä ilmaisin etkoin Jumprun patiolla.
Elojazz 2021: Lisa Nilsson ja Norrbotten Big Band Hupisaarten teatterissa 5.8.2021