Tänä syksynä on saatu käyntiin Jazz Finland Residency -ohjelma jonka puitteissa Suomeen tuodaan ulkomaisia huippujazzmuusikoita 1-2 kuukauden residenssiin johon kuuluu opetusta Sibelius-Akatemiassa, konsertti UMOn kanssa ja muuta verkostoitumista ja jazztoimintaa. Covid-rajoitusten takia ensimmäisen vieraan, John Hollenbeckin, vierailu jäi taannoin hieman lyhyeksi ja keikka UMOn kanssa hoitui vain streamina, mutta nyt basisti Linda May Han Oh sai tilaisuutensa soittaa musiikkiaan UMOn solistina loppuunmyydylle Korjaamon Vaunusalille – tämä konsertti oli siis jo kolmas loppuunmyyty konsertti putkeen koronarajoitusten höllentämisen jälkeen, kulttuurinnälkäistä yleisöä siis löytyy.

Australiassa varttunut ja nykyään New Yorkissa vaikuttava Oh tunnetaan ehkä parhaiten nimekkäiden johtajien bändeissä soittaneena basistina – takana on esimerkiksi monta levyä Dave Douglasin bändissä ja viime vuosina vielä korkeamman profiilin levytyksiä 2020 Pat Methenyn kanssa From This Place -levyllä ja tänä vuonna Vijay Iyerin Uneasylla joka on ehdottomasti vuoden kovimpia jazzjulkaisuja. Omia levyjäkin on kertynyt jo viisi ja livenä häntä on Suomessa nähty ainakin Methenyn kanssa 2017 ja oman kvartetin kanssa Pori Jazzeilla 2019.

Näiden live-esiintymisten ja viime vuosien levytysten valossa Oh tuntuu  melkein kameleonttimaiselta soittajalta – kahdesta viime levystä Walk Against the Wind oli terävärytmistä modernia jazzia, Aventurine puolestaan vahvasti jousien hallitsemaa third streamia, Pori Jazzin keikasta näkemäni pätkä fuusioiloittelua ja nyt levyjen sävellykset muuntautuivat saumattomasti big band-musiikiksi joita Oh tuki niin kontrabassolla kuin bassokitarallakin. Kontrabasistina Oh oli rytmikäs ja groovaava musiikin rytmissä liikkuen ja myötäeläen, sähköbasistina puolestaan melodisemmasta ja lyyrisemmästä päästä – vakuuttavaa jälkeä molemmilla soittimilla, tarpeeksi esille tulevaa soittoa että basso nousi  luontevasti big bandin soolosoittimeksi mutta ei kuitenkaan liian päällekäyvää.

Seitsemästä sovituksesta kolme oli tehty kotimaisin voimin tätä keikkaa varten, sovittajina Oskari Siirtola, Sampo Kasurinen ja Rasmus Soini joka teki nyt myös ensimmäisen julkisen esiintymisen UMOn kapelimestarina. Soini on tehnyt sen verran vahvaa työtä Sointi Jazz Orchestran taiteellisena johtajana ja kapellimestarina ja tuntunut määrätietoisesti siirtyvän hieman syrjään Soinnin keulakuvan paikalta, että ei ole yllätys nähdä Soinia suuren suomalaisen big band-instituutionkin kapellimestarina.

UMOn puhallinsolistit tuntuivat ehkä liiankin kohteliailta – puhallinsoolot olivat varsin hillittyjä kunnes aivan viimeisessä Mark Rothkon taiteesta innoittuneessa Blue Over Goldissa Joonatan Rautio pääsi näyttämään ydinosaamistaan hienosti. Sen sijaan komppi oli vahvassa iskussa – pianisti Toomas Keski-Säntti oli hienosti esillä avauskappaleessa Ebony ja rumpali Markus Ketola soitti muutamankin todella tyylikkään lyhyen, mutta vakuuttavan soolon.

Oh’n omien sävellysten lisäksi kuultiin hänen pianistimiehensä Fabian Almazanin Flamboyan joka vahvan tunnelmallisena teoksena nousi ehkä setin kohokohdaksi. Konsertti oli erittäin miellyttävää big band-jazzia, mutta ehkä tärkeämmältä tuntui, että Jazz Finland Residencyn ensimmäinen yleisökonsertti UMOn kanssa oli loppuunmyyty ja yleisö viihtyi. Uusi residenssiohjelma tuntuu erittäin lupaavalta hankkeelta ja sille toivoo pitkää ikää ja menestystä.

YLE Radio 1 äänitti konsertin ja se kuullaan tulevaisuudessa Jazzklubissa.

• UMO Helsinki Jazz Orchestra joht. Rasmus Soini
• Solistina: Linda May Han Oh – basso
• Vaskisoittimet
  • Teemu Mattsson
  • Timo Paasonen
  • Mikko Pettinen
  • Martti Vesala
  • Kasperi Sarikoski
  • Pekka Laukkanen
  • Aarni Häkkinen
  • Mikael Långbacka
• Puupuhaltimet
  • Jouni Järvelä
  • Petri Pope Puolitaival
  • Ville Vannemaa
  • Joonatan Rautio
  • Mikko Mäkinen
• Komppi 
  • Toomas Keski-Säntti – piano
  • Markus Ketola – rummut